Hmm hmm hmm. The point of break on nyt sitten. Se Saksanreissu josta puhumista me ollaan vältelty Jessen kanssa jatkuvalla syötöllä.
Viime viikonlopun angsti ehti jollain levelillä laantua ja tavattiinkin tossa suht menestyksekkäästi kuitenkin. Ahdistuksesta ei puhuttu ja oli jokseenkin mukavaa. Olin auttamassa sitä roudaamaan uudelle asunnolleen jotain huonekaluja ja jeesailemassa muuten. Se kävi viikolla yöpymässä meillä ja nukkui huonosti kun pentu mekkaloi. Mulle jäi omituinen fiilis sen antamasta suuseksistä. Se teki kaiken, omalla tavallaan, osaavasti ja agressiivisesti ja mä tulin paineella niinkuin aina sen kanssa. Jotenkin olo oli kuitenkin tyhjä sen jälkeen ja vietin aika pitkän tovin maaten ja tuijottaen kattoa. Murehdin sitä ja tätä ja totesin että pillukin tuntuu omituiselta. Mulla oli joku tovi sitten epäspesifi emätintulehdus luultavasti kaksisuuntaisen liikenteen perseen ja pimpin välillä takia ja nyt tuntui limakalvot taas epämääräisiltä vaikka oltiin oltu merkittävästi varovaisempia asian kanssa.
No siis. Makasin aloillani, tuijotin vuorotellen ovea ja kattoa ja tunsin oloni omituiseksi. Vähän hyväksikäytetyksi, semminkin kun itse seksi alkoi siitä että lueskelin kirjaa ja Jesse tuli makaamaan mun päälle. Ilmeisesti mun pohdinta herätti Jessessä jonkinlaista hämmennystä koska se silitteli mua, kiehnäsi kyljessä, kertoi, että olen sen mielestä aika ihana ja sen sellaista.
Viikko meni ja me edelleenkin välteltiin puhumasta Saksanreissusta. Homman nimihän on se, että Jessellä on ollut epämääräistä säpinää panoineen sellaisen kisakireän pienen thaikkuperseen kanssa. Mimmi on 20 ja täysidiootti mutta vetoaa tietysti mieheen kuin mieheen cheerleaderkroppineen ja minä leveän perseeni ja roikkuvien tissieni kanssa en voi mitenkään kilpailla huomiosta sen kanssa. Mimmi on naruttanut Jesseä ilmeisesti jo jokusen vuoden ja saanut tahtoaan läpikin sen kanssa. Jonkun säätönsä jälkeen nämä kaksi olivat sitten varanneet yhteisen huoneen tolle ison porukan saksanmatkalle. Asia kävi ilmi jo aikoja sitten mutta on noussut esiin vain kerran, meidän tupareissa kuittasin aiheesta Jesselle kun se mustisteli mulle svedusta. Mä olen tietysti miettinyt asian nostamista esiin useita kertoja, etenkin eräiden juhlien jälkeen jossa tämä pissis sattui olemaan ja mua ahdisti aivan saatanasti. Tällöin me kännipäissään Jessen kanssa käytiinkin jotain keskustelua aiheesta, tai lähinnä kai mä tilitin sille miten mua vituttaa tuntea oloni niin ahtaaksi sen teinin seurassa, että pännii tälläista vanhaa eukkoa tuntea asemansa uhatuksi sen seurassa. Valtiettavasti en muista millaisiin lopputuloksiin keskustelumme sitten päättyi.
No. Minä pojotan nyt joka tapauksessa pääsiäistä kotona, vainoilen ajatuksesta niistä kahdesta samassa hotellihuoneessa ja potkin itseäni koska minulla ei ollut selkärankaa puhua asiasta etukäteen Jessen kanssa. Eilen jeesasin sitä vielä viemällä sille sen täällä pesemät pyykit ja heittämällä sen samalla junalle. Se marisi, että tulee mua ikävä reissulla ja toisaalta olis kiva viettää pääsiäinen vieressä kiehnäten. Kuittasin tekopirteästi, että sillä epäilemättä on saksassa muutakin mietittävää kuin minä. Pasilan asemalla se suuteli mua ja kysyi nähdäänkö maanantaina. Jaa-a. Saa nähdä nähdäänkö.
Tänään illalla mietin kehtaisinko lähettää sille viestin kun siitä ei ole mitään kuulunut. Toisaalta kun itse olin viikonlopun eestissä reissulla se viestitti mulle joskus keskellä yötä. Itsekin viestitin sille jotain reissunpäältä. No, laitoin sitten lopulta viestin kysyäkseni kuulumisia ja vastaus oli, että hauskaa on ja "<3". Puuh. Odotin puoli tuntia ja vastasin kertoakseni että nukuin tänään päiväunet. Damdidam. Mä oon niin säälittävä.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
lauantai 27. maaliskuuta 2010
update
Olo on kurja. Tilanne on masentava. Life sucks. Argh.
Minä sitten annoin sen tapahtua kuitenkin. Annoin Jessen päästä nahkani alle kun tupaantuliaisissamme päädyimme selkkaukseen minun lähenneltyä svedua hänen nähdensä. Tukahtunut "miltä sä luulet, että musta tuntuu kattoa kun sä pussailet jonkun toisen kundin kanssa" mursi mussa jonkun suojakuoren ja meidän panotreffimme muuttuivat tapailuksi.
Ei tässä ole ollut aikaa kirjoittaakaan kun toisen seurassa on ollut hyvä. Aluksi varovaiset ja ujot kohtaamiset vaikeine ja unettomine öineen ja haparoivine kosketuksineen muuttuivat hiljalleen tottuneiksi, varmoiksi, kiihkoisiksikin. Kosketuksia vaihdettiin muutenkin kuin seksin takia, saatettiin vaan maata sängyssä tunnustellen toisen ihoa ja nauttien läheisyydestä. Mitähän tässä nyt on mennyt, kuukausi? Puolitoista? Olen seonnut laskuissa.
Muiden silmissä me olemme jo pari. Mutta ei me olla. Jesse ei ole yli eksästään ja vaikka meidän on hyvä toistemme lähellä purkautui sen ahdistus menneeseen eroon tässä lähipäivinä niin, että tuntuu että hän on taas kilometrien päässä minusta. Samaan syssyyn minulle tuli uusi koira ja olen sidottu olemaan kotona sen kanssa, juhliminen on ohi nyt hetkeksi. Jotenkin niin helvetin tyypillistä että nämä kaksi asiaa sattuivat taas samaan aikaan. Niinkuin jommassakummassa, erofiiliksissä tai puppybluesissa ei yksinään olisi tarpeeksi sietämistä. Semminkin kun tämä viikko Jessen kanssa ennen sen eksäahdistuksia oli ehkä parhainta mitä meillä on ollut. Olimme molemmat sairaslomalla ja vaan lojuimme meillä, verhot kiinni, pimeässä huoneessa kahdestaan.
Eilen kävin Jessellä. Kosketukset tuntuivat väkinäisiltä, mulla oli olo että tuppauduin sen seuraan väkisillä. Lopulta se makasi hetken mun sylissä ja kun se oli rauhoittunut mä totesin, että taitaa olla aika lähteä kotiin. Jesse totesi että taitaa jäädä kotiin ja mä annoin sen jäädä. Lähtiessäni se vielä kysyi, että nähdäänkö tänään. Totesin, että nähdään vaan mutta musta tuntuu ettei se tahdo nähdä.
Se vähä mitä ollaan tänään jutusteltu koneella tuntuu väkinäiseltä sekin, vaikka se sanoo nukkuneensa paremmin ja olevansa paremmalla tuulella. Kysyin mitä suunnitelmia päivälle ja se sanoi ettei mitään. Mä en kehtaa pyytää sitä tulemaan tänne koska en tiedä huvittaako sitä ja täällä pyörii nyt tämä koirasirkus. Toisaalta en voi jättää uutta pentuakaan kovin pitkäksi aikaa yksin joten sen luokse meneminenkään tuskin on vaihtoehto.
Jotenkin se tämän viikon alku kulminoi tän tilanteen. Aina ne menee näin, minä tulen alas niin helvetin kovaa ja korkealta, että kylkiluita murtuu rysäykseen. Kyllä Jesse musta tykkää, en mä sitä epäile, mutta se ei tykkää musta niinkuin se tykkäs eksästään eikä niinkuin sen pitäis tykätä jotta tästä vois kehittyä mitään muuta kuin se mitä se nyt on. Tarpeiden tyydytystä. Ja minä olen niin saatanan tyhmä idiootti että päästän nämä tyypit nahkani alle, en osaa olla yksin ja alan jossain typeryyteni huumassa elätellä taas toiveita siitä että josko tästä kuitenkin olisi tulossa jotakin. Tuijotan muutaman viikon takaisilta juhlilta meistä olevaa yhteiskuvaa ja mietin että miksi vitussa tässä taas kävi näin. Ja tiedänhän mä siihen sen vastauksen. Kun minä en ikinä opi.
Minä sitten annoin sen tapahtua kuitenkin. Annoin Jessen päästä nahkani alle kun tupaantuliaisissamme päädyimme selkkaukseen minun lähenneltyä svedua hänen nähdensä. Tukahtunut "miltä sä luulet, että musta tuntuu kattoa kun sä pussailet jonkun toisen kundin kanssa" mursi mussa jonkun suojakuoren ja meidän panotreffimme muuttuivat tapailuksi.
Ei tässä ole ollut aikaa kirjoittaakaan kun toisen seurassa on ollut hyvä. Aluksi varovaiset ja ujot kohtaamiset vaikeine ja unettomine öineen ja haparoivine kosketuksineen muuttuivat hiljalleen tottuneiksi, varmoiksi, kiihkoisiksikin. Kosketuksia vaihdettiin muutenkin kuin seksin takia, saatettiin vaan maata sängyssä tunnustellen toisen ihoa ja nauttien läheisyydestä. Mitähän tässä nyt on mennyt, kuukausi? Puolitoista? Olen seonnut laskuissa.
Muiden silmissä me olemme jo pari. Mutta ei me olla. Jesse ei ole yli eksästään ja vaikka meidän on hyvä toistemme lähellä purkautui sen ahdistus menneeseen eroon tässä lähipäivinä niin, että tuntuu että hän on taas kilometrien päässä minusta. Samaan syssyyn minulle tuli uusi koira ja olen sidottu olemaan kotona sen kanssa, juhliminen on ohi nyt hetkeksi. Jotenkin niin helvetin tyypillistä että nämä kaksi asiaa sattuivat taas samaan aikaan. Niinkuin jommassakummassa, erofiiliksissä tai puppybluesissa ei yksinään olisi tarpeeksi sietämistä. Semminkin kun tämä viikko Jessen kanssa ennen sen eksäahdistuksia oli ehkä parhainta mitä meillä on ollut. Olimme molemmat sairaslomalla ja vaan lojuimme meillä, verhot kiinni, pimeässä huoneessa kahdestaan.
Eilen kävin Jessellä. Kosketukset tuntuivat väkinäisiltä, mulla oli olo että tuppauduin sen seuraan väkisillä. Lopulta se makasi hetken mun sylissä ja kun se oli rauhoittunut mä totesin, että taitaa olla aika lähteä kotiin. Jesse totesi että taitaa jäädä kotiin ja mä annoin sen jäädä. Lähtiessäni se vielä kysyi, että nähdäänkö tänään. Totesin, että nähdään vaan mutta musta tuntuu ettei se tahdo nähdä.
Se vähä mitä ollaan tänään jutusteltu koneella tuntuu väkinäiseltä sekin, vaikka se sanoo nukkuneensa paremmin ja olevansa paremmalla tuulella. Kysyin mitä suunnitelmia päivälle ja se sanoi ettei mitään. Mä en kehtaa pyytää sitä tulemaan tänne koska en tiedä huvittaako sitä ja täällä pyörii nyt tämä koirasirkus. Toisaalta en voi jättää uutta pentuakaan kovin pitkäksi aikaa yksin joten sen luokse meneminenkään tuskin on vaihtoehto.
Jotenkin se tämän viikon alku kulminoi tän tilanteen. Aina ne menee näin, minä tulen alas niin helvetin kovaa ja korkealta, että kylkiluita murtuu rysäykseen. Kyllä Jesse musta tykkää, en mä sitä epäile, mutta se ei tykkää musta niinkuin se tykkäs eksästään eikä niinkuin sen pitäis tykätä jotta tästä vois kehittyä mitään muuta kuin se mitä se nyt on. Tarpeiden tyydytystä. Ja minä olen niin saatanan tyhmä idiootti että päästän nämä tyypit nahkani alle, en osaa olla yksin ja alan jossain typeryyteni huumassa elätellä taas toiveita siitä että josko tästä kuitenkin olisi tulossa jotakin. Tuijotan muutaman viikon takaisilta juhlilta meistä olevaa yhteiskuvaa ja mietin että miksi vitussa tässä taas kävi näin. Ja tiedänhän mä siihen sen vastauksen. Kun minä en ikinä opi.
tiistai 9. helmikuuta 2010
Menkathan ne
Parin viimepäivän ahdistus purkautui tänään vatsanpoltteluna ja muutamana ruskeana tuhruna. Pitäis alkaa pitää oikeasti kirjaa siitä milloin nämä depikset iskevät jotta osais varautua ennakkoon.
maanantai 8. helmikuuta 2010
kyllä vituttaa
Synttärit oli ja meni. Saldoksi jäi epämääräinen pussailutuokio Jessen kanssa kuppilan pihalla toisten istuessa sisällä. Janne ei odotetusti tullut paikalle. Hupaisaksi yksityiskohdaksi muodostui selkeästi Jessestä mustasukkainen hoito joka vääntyi paikalle puolustamaan reviiriään. Me istuimme Jessen kanssa toisiimme katsomatta eri puolilla pöytää vaihtamatta sanaakaan ja lopulta mimmi luovutti ja lähti ja me saimme hyvästellä toisemme rauhassa. Kaipa Jesseä kuitenkin halutti hiukan ihoa saada kun se jäi seurueesta paikalle viimeiseksi vaikka sen kaverit ja tuttavat poistuivatkin aiemmin.
Torstai krapulassa töissä, perjantai-ilta kotona kun missään ei ollut ketään. Himassa oli tavallaan ihan mukavaa olla ja nukuttua tuli pitkään, sekä juoruttua Jessen kanssa yötä myöten niitänäitä.
Lauantaina odotetusti istumaan iltaa eräälle nettitutulle ja siitä kuppilaan jossa seurueeseen liittyi myös Jesse. Flirttailua, katseita, biletunnelmaa, hymyjä. Jopa niin paljon, että lisäkseni porukassa ainoana naisena mukana ollut Noora katsoi tarpeelliseksi tiedustella väleistämme. Porukka on tosiaan tiennyt ensimmäisestä kännisestä panostamme, mutta jälkimmäisten jäätyä vain meidän välisiksemme on osa jännityksestä tullut juuri siitä jännityksestä, että kauanko saamme pidettyä homman vain omana tietonamme. Huonona valehtelijana ja edes jokseenkin rehellisenä ihmisenä myönsin Nooralle, että väleihimme saattaa liittyä jotain mistä muut eivät ole tienneet. Ei tunteita, mutta jotain säpinää. "No te vilkuilette toisianne koko ajan" oli vähän sellaisella suloisella tavalla naiivin Nooran mielipide tilanteesta.
Vaikuttaa siltä, että vaikka olen tuntenut tuon seurueen vasta melkoisen vähän aikaa ovat he ottaneet minut hauskaksi osaksi sosiaalista kuviotaan. Koska porukassa naisia on vähän ja esimerkiksi tämä Jessen hoito on selvästi tottunut saamaan paljon huomiota olen suhtautunut melko varovaisesti porukkaan. En jaksa ottaa naisten vihoja niskoilleni jos astun jonkun sosiaalisessa kuviossa "ylempiarvoisen" varpaille. Mutta miehet ovat selvästi mutkattomampia eivätkä varatut naiset jaksa murjottaa toisten tekemisistä joten nautiskelin lauantai-illasta täysin siemauksin. Lopulta Jesse luovutti ja tuli lähelle, pyrki suutelemaan toisten nähden (minun hienoisista vastusteluistani huolimatta) ja tarpeeksi kärttämällä sai tahtonsa läpi. Nyt meistä on sitten todistusaineistoa kuvamuodossa yhteisön hakemistossa ja minä tiedän, että mustasukkaisuutta on luvassa. No, se ei toivottavasti kohdistu minuun ja tekemisiini vaan Jesse saa kärsiä toimiensa seuraukset keskenään nahoissaan.
Keskustelut netissä Jessen kanssa ovat saaneet yllättävän syvällisiäkin ulottuvuuksia. Ei taida olla pelkkää mielistelyä ja toosan hinaamista lausunto, että olen yllättävän älykäs naiseksi. Tai sitten se on kovempi pelimies kuin luulisikaan. Joka tapauksessa olemme puhuneet paljon ja se on kohteliaasti jopa muistanut mainita, että olen jotenkin erilainen kuin "perushoidot". No, niin tai näin haluan ajatella niin. Kun puhuttiin perjantain vilkuiluista ja nauratuksista ja kerroin näkemykseni yhteisen salaisuuden hauskuudesta Jesse vaikutti ehkä lievästi pettyneeltä. Toiseksi syyksi vilkuiluun tietysti mainitsin tilanteen tarkastuksen mahdollisen saannin varalta. Jesse kuittais ajatelleensa sanoa jotain kauniimpaa mutta, että noinhan se taitaa mennä. Tottakai kärtin sitä kauniimpaa lausuntoa ja Jesse imelästi totesi olevansa "ihan fiilareissa" hymystäni ja niistä katseista. No, kutittaahan hyvä flirtti aina vatsanpohjaa!
No, Jannen kanssahan oli ollut puhetta, että sunnuntaina yhdessä katsomaan koiranpentuja. Ihme kyllä krapulastani ja Jannen saamattomuudesta huolimatta löysin itseni autonratista Jannen tietyllä tavalla kodikkaasti räplätessä automankkaa ja vaihdellen musiikkia dj:n ammattitaidolla. Mulla oli ikävä sitä. Ja se, että se toi mulle SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAN (ainoana) tullessaan sekoitti mun pasmoja entisestään. Huoh. Oli paska olo. Kotiintullessa ahdisti ja suretti, heitin Jannen kotiinsa ja nukuin yksin. Pyörin sängyssä ja ahdistelin.
Äh. Ajatus pätkii. Jatkan joskus.
Torstai krapulassa töissä, perjantai-ilta kotona kun missään ei ollut ketään. Himassa oli tavallaan ihan mukavaa olla ja nukuttua tuli pitkään, sekä juoruttua Jessen kanssa yötä myöten niitänäitä.
Lauantaina odotetusti istumaan iltaa eräälle nettitutulle ja siitä kuppilaan jossa seurueeseen liittyi myös Jesse. Flirttailua, katseita, biletunnelmaa, hymyjä. Jopa niin paljon, että lisäkseni porukassa ainoana naisena mukana ollut Noora katsoi tarpeelliseksi tiedustella väleistämme. Porukka on tosiaan tiennyt ensimmäisestä kännisestä panostamme, mutta jälkimmäisten jäätyä vain meidän välisiksemme on osa jännityksestä tullut juuri siitä jännityksestä, että kauanko saamme pidettyä homman vain omana tietonamme. Huonona valehtelijana ja edes jokseenkin rehellisenä ihmisenä myönsin Nooralle, että väleihimme saattaa liittyä jotain mistä muut eivät ole tienneet. Ei tunteita, mutta jotain säpinää. "No te vilkuilette toisianne koko ajan" oli vähän sellaisella suloisella tavalla naiivin Nooran mielipide tilanteesta.
Vaikuttaa siltä, että vaikka olen tuntenut tuon seurueen vasta melkoisen vähän aikaa ovat he ottaneet minut hauskaksi osaksi sosiaalista kuviotaan. Koska porukassa naisia on vähän ja esimerkiksi tämä Jessen hoito on selvästi tottunut saamaan paljon huomiota olen suhtautunut melko varovaisesti porukkaan. En jaksa ottaa naisten vihoja niskoilleni jos astun jonkun sosiaalisessa kuviossa "ylempiarvoisen" varpaille. Mutta miehet ovat selvästi mutkattomampia eivätkä varatut naiset jaksa murjottaa toisten tekemisistä joten nautiskelin lauantai-illasta täysin siemauksin. Lopulta Jesse luovutti ja tuli lähelle, pyrki suutelemaan toisten nähden (minun hienoisista vastusteluistani huolimatta) ja tarpeeksi kärttämällä sai tahtonsa läpi. Nyt meistä on sitten todistusaineistoa kuvamuodossa yhteisön hakemistossa ja minä tiedän, että mustasukkaisuutta on luvassa. No, se ei toivottavasti kohdistu minuun ja tekemisiini vaan Jesse saa kärsiä toimiensa seuraukset keskenään nahoissaan.
Keskustelut netissä Jessen kanssa ovat saaneet yllättävän syvällisiäkin ulottuvuuksia. Ei taida olla pelkkää mielistelyä ja toosan hinaamista lausunto, että olen yllättävän älykäs naiseksi. Tai sitten se on kovempi pelimies kuin luulisikaan. Joka tapauksessa olemme puhuneet paljon ja se on kohteliaasti jopa muistanut mainita, että olen jotenkin erilainen kuin "perushoidot". No, niin tai näin haluan ajatella niin. Kun puhuttiin perjantain vilkuiluista ja nauratuksista ja kerroin näkemykseni yhteisen salaisuuden hauskuudesta Jesse vaikutti ehkä lievästi pettyneeltä. Toiseksi syyksi vilkuiluun tietysti mainitsin tilanteen tarkastuksen mahdollisen saannin varalta. Jesse kuittais ajatelleensa sanoa jotain kauniimpaa mutta, että noinhan se taitaa mennä. Tottakai kärtin sitä kauniimpaa lausuntoa ja Jesse imelästi totesi olevansa "ihan fiilareissa" hymystäni ja niistä katseista. No, kutittaahan hyvä flirtti aina vatsanpohjaa!
No, Jannen kanssahan oli ollut puhetta, että sunnuntaina yhdessä katsomaan koiranpentuja. Ihme kyllä krapulastani ja Jannen saamattomuudesta huolimatta löysin itseni autonratista Jannen tietyllä tavalla kodikkaasti räplätessä automankkaa ja vaihdellen musiikkia dj:n ammattitaidolla. Mulla oli ikävä sitä. Ja se, että se toi mulle SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAN (ainoana) tullessaan sekoitti mun pasmoja entisestään. Huoh. Oli paska olo. Kotiintullessa ahdisti ja suretti, heitin Jannen kotiinsa ja nukuin yksin. Pyörin sängyssä ja ahdistelin.
Äh. Ajatus pätkii. Jatkan joskus.
Murheita
Murhetta riittää kerrakseen. Olenko rikkonut joskus niin paljon peilejä, etten pääse tästä huonon onnen kirouksesta. Jatkuvasti yhden asian saatuani kuntoon, toinen osa-alueeni räjähtää. Koirat ovat jatkuvasti tuottaneet ongelmia. Tällä kertaa hankaluudet menevät niin pitkälle, että toisesta on luovuttava. Tunne on aivan järkyttävän voimakas, järki kuitenkin tietää mitä pitää tehdä. Sekä minä, että koira joutuisimme kärsimään niin paljon, jos antaisin sen eläimen jatkaa.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Viikko meni uneliaasti lipuen ohi. Juteltiin Jannen kanssa netitse päivittäin mutta emme sopimuksen mukaan tavanneet. Viikonloppuna sovittiin, että maanantaina voisin mennä heille. Minua jännitti ihan helvetisti etukäteen. Istuin autossa Jannen työpaikan edustalla maha krampissa ja ihmettelin, että mitä sanoisin. Janne tuntui jokseenkin yhtä jäykältä.
Menimme heille, katsoimme sarjoja, Janne puuhasi meille iltapalaksi patonkia ja katsoimme lisää sarjoja. Sängyssä oli taas ahdasta ja kuuma ja vaikka Janne nukkui alasti minä jätin päälleni topin ja alushousut. Heräilin pitkin yötä ja näin omituisia unia. Aamulla olo oli aikalailla yhtä outo. Emme olleet vaihtaneet yhtään suukkoa ja vain muutaman silityksen. Janne oli hieronut illalla jumittuneita harteitani mutta ne särkivät edelleen. Aamupalaksi sain sänkyyn jugurttia ja mysliä ja lojuimme siihen asti että letitin tukkani ja lähdin töihin. Lähtiessä Janne tuli vielä rutistamaan kunnolla ja antoi suukon suulle. Ilmassa oli jäähyväisten tuntua ja mun olo aikalailla kurja.
Ajaessani Finnoontietä taakse ilmestyi poliisiauto. Ehdin jo miettiä että ajoinko punaisia päin vai mitä hittoa. Armon herroilla oli sitten asianaan antaa mulle varoitus koska ajoin liian lumisella autolla. Vittujen kevät.
Iltasella jutusteltiin netitse Jannen kanssa ja se totesi mun olevan kauheen ihana tyyppi johon olis mahtavaa todella ihastua mutta että tunteet ei nyt vaan ole semmoiset. No eihän ne ole mullakaan mutta kyllähän tietynlainen pakkien saaminen aina kirpaisee. Janne kuitenkin tahtois aina toisinaan omien sanojensa mukaan tavata mua ja tutustua muhun ja sitä vierihoitoakin olis kiva harjoittaa jos vaan homma pysyy hanskassa ettei kummallekaan osapuolelle tule pahoja fiiliksiä. No, katsotaan. Sunnuntaina se tahtoisi kuitenkin lähteä taas matkaan katsomaan koiranpentuja ja ilmeisesti se edelleen haluais viedä mut koirineni tapaamaan veljeään koirineen. Erikoinen tilanne sinällään mutta mikäs siinä. Mun kurja olo helpottui keskustelun myötä ja alkuun tullut vitutus laantui puolessa tunnissa. Mä en rehellisesti voi sanoa ihastuneeni Janneen tässä kovinkaan paljoa, sen elintapoihin ja tekemisiin, ja vaikka se onkin pitkä, hoikka ja kauniskasvoinen sekä kivaa juttuseuraa ei homma ole ottanut sellaista tuulta alleen kuin sen näillä tapailuilla jo olisi pitänyt. Ja minulla on edelleen uudenvuodenlupaus pidettävänä.
Jessen kanssa keskustelu sivuaa seksiä, seksiä, seksiä ja seksiä. Koitan edelleen pehmitellä sitä ajatukselle, että panna voisi ihan selvinpäinkin ja mieluiten mahdollisimman pian... Eikä se nyt asiaa ole kiistänytkään, tokaisi se tuossa jokunen tovi sitten esimerkiksi, että ei jaksa liikkua kotoaan iltaisin yleensä mihinkään mutta jos jaksaisi niin olisi täällä höyläämässä mua yötäpäivää. Heh. Muistaa se lähes joka päivä mainita, että oon sen mielestä kiva (mitä tohonkin nyt sitten vastaisi?) ja toisinaan kehuu että oon sen mielestä kauniskasvoinen. Ihan sama. Kunhan sais sitä seksiä.
Läppärin akku vetelee viimeisiä henkäyksiä joten päätän blogaukseni tähän tältäerää. Huomenna on synttärit, saapa nähdä ketä paikalle tulee, Jesse mietti että muutaman vois tulla ottamaan, Janne soutaa ja huopaa asian kanssa ja mustasukkaisesta Karista en ole varma, se miettii asiaa mutta sitten taas ei ehkä uskalla tulla välttääkseen omia kurjia olojaan.
Menimme heille, katsoimme sarjoja, Janne puuhasi meille iltapalaksi patonkia ja katsoimme lisää sarjoja. Sängyssä oli taas ahdasta ja kuuma ja vaikka Janne nukkui alasti minä jätin päälleni topin ja alushousut. Heräilin pitkin yötä ja näin omituisia unia. Aamulla olo oli aikalailla yhtä outo. Emme olleet vaihtaneet yhtään suukkoa ja vain muutaman silityksen. Janne oli hieronut illalla jumittuneita harteitani mutta ne särkivät edelleen. Aamupalaksi sain sänkyyn jugurttia ja mysliä ja lojuimme siihen asti että letitin tukkani ja lähdin töihin. Lähtiessä Janne tuli vielä rutistamaan kunnolla ja antoi suukon suulle. Ilmassa oli jäähyväisten tuntua ja mun olo aikalailla kurja.
Ajaessani Finnoontietä taakse ilmestyi poliisiauto. Ehdin jo miettiä että ajoinko punaisia päin vai mitä hittoa. Armon herroilla oli sitten asianaan antaa mulle varoitus koska ajoin liian lumisella autolla. Vittujen kevät.
Iltasella jutusteltiin netitse Jannen kanssa ja se totesi mun olevan kauheen ihana tyyppi johon olis mahtavaa todella ihastua mutta että tunteet ei nyt vaan ole semmoiset. No eihän ne ole mullakaan mutta kyllähän tietynlainen pakkien saaminen aina kirpaisee. Janne kuitenkin tahtois aina toisinaan omien sanojensa mukaan tavata mua ja tutustua muhun ja sitä vierihoitoakin olis kiva harjoittaa jos vaan homma pysyy hanskassa ettei kummallekaan osapuolelle tule pahoja fiiliksiä. No, katsotaan. Sunnuntaina se tahtoisi kuitenkin lähteä taas matkaan katsomaan koiranpentuja ja ilmeisesti se edelleen haluais viedä mut koirineni tapaamaan veljeään koirineen. Erikoinen tilanne sinällään mutta mikäs siinä. Mun kurja olo helpottui keskustelun myötä ja alkuun tullut vitutus laantui puolessa tunnissa. Mä en rehellisesti voi sanoa ihastuneeni Janneen tässä kovinkaan paljoa, sen elintapoihin ja tekemisiin, ja vaikka se onkin pitkä, hoikka ja kauniskasvoinen sekä kivaa juttuseuraa ei homma ole ottanut sellaista tuulta alleen kuin sen näillä tapailuilla jo olisi pitänyt. Ja minulla on edelleen uudenvuodenlupaus pidettävänä.
Jessen kanssa keskustelu sivuaa seksiä, seksiä, seksiä ja seksiä. Koitan edelleen pehmitellä sitä ajatukselle, että panna voisi ihan selvinpäinkin ja mieluiten mahdollisimman pian... Eikä se nyt asiaa ole kiistänytkään, tokaisi se tuossa jokunen tovi sitten esimerkiksi, että ei jaksa liikkua kotoaan iltaisin yleensä mihinkään mutta jos jaksaisi niin olisi täällä höyläämässä mua yötäpäivää. Heh. Muistaa se lähes joka päivä mainita, että oon sen mielestä kiva (mitä tohonkin nyt sitten vastaisi?) ja toisinaan kehuu että oon sen mielestä kauniskasvoinen. Ihan sama. Kunhan sais sitä seksiä.
Läppärin akku vetelee viimeisiä henkäyksiä joten päätän blogaukseni tähän tältäerää. Huomenna on synttärit, saapa nähdä ketä paikalle tulee, Jesse mietti että muutaman vois tulla ottamaan, Janne soutaa ja huopaa asian kanssa ja mustasukkaisesta Karista en ole varma, se miettii asiaa mutta sitten taas ei ehkä uskalla tulla välttääkseen omia kurjia olojaan.
torstai 28. tammikuuta 2010
päänsärkyä ja seksuaalisia kieroumia
Eilen kävi tosiaan ilmi, että - kuten vähän aavistelinkin - Jesse on kiinnostunut pissajutuista. Olen koittanut jo tovin kaivella siitä noita sen fetissejä irti kun alusta asti on käynyt hyvin selkeästi ilmi, että tällä pojalla viattomasta ulkomuodostaan huolimatta on luurankoja kaapissa seksin suhteen. Pyllyjutuista innostuneisuus kävi ilmi jo ekalla sutaisulla mutta kuten Jesse itse asian ilmaisi "pitäis tuntea paremmin että vois ihan kaiken paljastaa".
Tottakai eka reaktio pissajutuista innostumiseen oli aika epämääräinen "yök". Että pissiä saisi mennä suuhunkin (tottakai utelin, että niinku suihkuna, juotuna vai miten?) ja siitäkin on kiksit tullut.
Lopulta aloin kuitenkin miettimään, että niinno. Parempi kai kuitenkin, että niitä seksuaalisia mieltymyksiä jotka eivät kuitenkaan vahingoita ketään on kuin, että ei ole (vitun Janne...) Ja on sitä itsekin tullut tehtyä kaikenlaista typerää seksin eteen, teeskenneltyä orgasmeja jne. Perustuen vain oletukseen, että toinen arvostais sitä että ei tiedä missä todella mennään. Toiselle nautinnon tarjoaminen asialla joka ei välttämättä itseä innosta on kuitenkin jossain määrin osa seksisuhdetta mun mielestä. Aina tulee tilanteita kun ei itse oikein jaksaisi mutta tasapuolisesti molempien osapuolten pitäis aina toisinaan jaksaa joustaa toisen puolesta. Kunhan nyt ei liiallisuuksiin tarvitse mennä ja itseään halventaa.
Bläh. Tajunnanvirtaa, päätä särkee. Mutta tänään oli hyvät jamit broidin kanssa kun treenattiin muutama biisi esitettäväksi isän synttärijuhlissa :)
Tottakai eka reaktio pissajutuista innostumiseen oli aika epämääräinen "yök". Että pissiä saisi mennä suuhunkin (tottakai utelin, että niinku suihkuna, juotuna vai miten?) ja siitäkin on kiksit tullut.
Lopulta aloin kuitenkin miettimään, että niinno. Parempi kai kuitenkin, että niitä seksuaalisia mieltymyksiä jotka eivät kuitenkaan vahingoita ketään on kuin, että ei ole (vitun Janne...) Ja on sitä itsekin tullut tehtyä kaikenlaista typerää seksin eteen, teeskenneltyä orgasmeja jne. Perustuen vain oletukseen, että toinen arvostais sitä että ei tiedä missä todella mennään. Toiselle nautinnon tarjoaminen asialla joka ei välttämättä itseä innosta on kuitenkin jossain määrin osa seksisuhdetta mun mielestä. Aina tulee tilanteita kun ei itse oikein jaksaisi mutta tasapuolisesti molempien osapuolten pitäis aina toisinaan jaksaa joustaa toisen puolesta. Kunhan nyt ei liiallisuuksiin tarvitse mennä ja itseään halventaa.
Bläh. Tajunnanvirtaa, päätä särkee. Mutta tänään oli hyvät jamit broidin kanssa kun treenattiin muutama biisi esitettäväksi isän synttärijuhlissa :)
Yhdessä vai erikseen
Kokonaisvaltainen tunnetaantuma on iskenyt tammikuuhun. Sain eilen kuulla työterveyslääkäriltäni, että rinnakkaisvalmisteiset lääkkeeni eivät imeydy niin kuin pitäisi. Eli annos on pikkuhiljaa laskenut. No siltä tosiaan olo on tuntunutkin. Tai oikeastaan mikään ei ole tuntunut miltään. Kirjoittaakaan ei ole huvittanut. Olen saanut runsaasti itkukohtauksia, joissa ei ole ollut järjen häiventäkään. Viime viikolla porasin hormonihirviön lailla sitä, että kaikki huushollin kattilat olivat likaisina tiskissä. Kaikki ärsyttää, asiat kiertävät ympyrää, tiuskin koirille ja Biancalle, enkä oikeastaan edes ennen eilistä tiennyt miksi. Asioilla on kuitenkin positiivinen puoli. Oloni on hieman tasoittunnut. Rentoutumisen ja pitoisuuksien laskun myötä olen onnistunut saamaan orgasmeja seksissä! Jo sitä odotettiinkin. Setä on tietenkin asiasta todella innoissaan.
Viime perjantaina olin jälleen railakkaasti viihteellä. Olimme sopineet etukäteen törmäävämme Sedän kanssa yöelämässä, kun hänellä oli työpaikan osaston juhlat. En muista milloin olisin ollut enemmän jännityksen takia "paskat housussa", kuin sillä hetkellä jolloin muka vahingossa astuin samaan baariin kuin he. Luulen, että onnistuin esittämään humalaisempaa kuin olin, ja kaikkiin meni täydestä. Yllättäen, kun olen jo lähes koko osaston miehet käynyt läpi, minulla olisi ollut taas mahdollisuus hypätä vanhan hoidon matkaan. En halunnut tehdä sitä.
Suhteemme on muutaman viikon sisään syventynyt. Setä on itse myöntänyt minulle, ettei tällä hetkellä halua ketään muita naisia. Vaikka emme ole varsinaisesti esiintyneet vapaasti yhdessä, olemme kuitenkin tietoisella tasolla vähentäneet salailua. Tällä hetkellä kummallekin on yhdentekevää, mitä muut meidän touhuistamme juoruilevat. Mitä tästä pitäisi päätellä? Olemmeko me jo melkein yhdessä? Hän on lähdössä pitkälle työmatkalle parin viikon päästä. Olenko minä oikeutettu halutessani panemaan muita? Haluanko edes?
Täytyy ottaa huomenna asioita puheeksi, kun olen menossa ensimmäistä kertaa viettämään yökyläiltaa :) JÄN-NIT-TÄÄ!
Viime perjantaina olin jälleen railakkaasti viihteellä. Olimme sopineet etukäteen törmäävämme Sedän kanssa yöelämässä, kun hänellä oli työpaikan osaston juhlat. En muista milloin olisin ollut enemmän jännityksen takia "paskat housussa", kuin sillä hetkellä jolloin muka vahingossa astuin samaan baariin kuin he. Luulen, että onnistuin esittämään humalaisempaa kuin olin, ja kaikkiin meni täydestä. Yllättäen, kun olen jo lähes koko osaston miehet käynyt läpi, minulla olisi ollut taas mahdollisuus hypätä vanhan hoidon matkaan. En halunnut tehdä sitä.
Suhteemme on muutaman viikon sisään syventynyt. Setä on itse myöntänyt minulle, ettei tällä hetkellä halua ketään muita naisia. Vaikka emme ole varsinaisesti esiintyneet vapaasti yhdessä, olemme kuitenkin tietoisella tasolla vähentäneet salailua. Tällä hetkellä kummallekin on yhdentekevää, mitä muut meidän touhuistamme juoruilevat. Mitä tästä pitäisi päätellä? Olemmeko me jo melkein yhdessä? Hän on lähdössä pitkälle työmatkalle parin viikon päästä. Olenko minä oikeutettu halutessani panemaan muita? Haluanko edes?
Täytyy ottaa huomenna asioita puheeksi, kun olen menossa ensimmäistä kertaa viettämään yökyläiltaa :) JÄN-NIT-TÄÄ!
Puuh
Jotenkin tämä aamu alkoi ihan väärällä jalalla. Roran koira oli syönyt mun rakkaan rahapussin paskaksi ja olen ollut ihan raivona koko aamupäivän. Olin ajatellut käydä koirien kanssa lenkillä ennen töihinmenoa ja puuhastella kaikenlaista pientä mutta nyt vaan ärsyttää niin paljon, ettei huvita mikään. Keitin kupillisen ruusunmarjateetä ja poltin kieleni siihen.
Jutustelin netise sekä Jannen, että Jessen kanssa iltasella, keskustelun päättyessä seksuaalisten kieroumien paljastamisesta Jessen osalta lausahdukseen "oot kiva" ja Jannen osalta ei oikein mihinkään. Liiba laabaa täydeltä laidalta jne.
Keksin jotenkin puoliksi ohimennen eilen kaivaa Spotifystä teiniaikojeni lempibändin esiin ja kyllähän nuo jokseenkin ällöromanttiset, paatokselliset ja tuskaiset biisit vieläkin kolahtavat. Tosin huomaan kuuntelevani eri biisejä kuin silloin joskus ja huokaisevani. Jos joskus menisin naimisiin olisi häävalssini aivan satavarmasti Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Viimeinkin. Aivan varmasti.
PMS?
Jutustelin netise sekä Jannen, että Jessen kanssa iltasella, keskustelun päättyessä seksuaalisten kieroumien paljastamisesta Jessen osalta lausahdukseen "oot kiva" ja Jannen osalta ei oikein mihinkään. Liiba laabaa täydeltä laidalta jne.
Keksin jotenkin puoliksi ohimennen eilen kaivaa Spotifystä teiniaikojeni lempibändin esiin ja kyllähän nuo jokseenkin ällöromanttiset, paatokselliset ja tuskaiset biisit vieläkin kolahtavat. Tosin huomaan kuuntelevani eri biisejä kuin silloin joskus ja huokaisevani. Jos joskus menisin naimisiin olisi häävalssini aivan satavarmasti Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Viimeinkin. Aivan varmasti.
PMS?
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Viikon päivitykset
Tuntuipa tuo viimeviikkoisen blogauksen lukeminen KAUKAISELTA. Viime viikko kun meni niin järjettömällä vauhdilla ettei ehtinyt kirjoittamaan mitään. Tapahtumarikasta on ollut, melkein voi sanoa, että liiankin kanssa.
Seurasaari peruuntui koska Jannella piti olla keskiviikkona joku kokous. Typistettiin treffejä kuitenkin sen verran, että käytiin koiraimen kanssa kävelyllä ja Jannen piti käväistä välillä kokouksessa josta mä noukkisin sen autolla ja vietettäis sitten ilta yhdessä kokkailun ja muun olemisen merkeissä.
Sinällään lupaavasti alkanut ilta päättyi aika yllättäen kun Jannen ja sen kämppiksen oveen koputettiin, se avattiin omilla avaimilla ja samantien kajahti huuto POLIISI! Asuntoon astui kuutisen virkapukuista ja jokunen siviiliskoude huitoen asunnon kaaosta taskulampuillaan.
Mun mielessä ehti käydä vain ajatus "voi vittujen kevät" ennenkuin naispoliisi sulki mut Jannen makkariin ja Jannen sen ulkopuolelle. Haastattelu meni arvattavasti; kuka olen, mitä teen asunnossa, mistä tunnen asukkaat jne. Kerroin jokseenkin totuuden, tapailleeni Jannea jokusen kerran uudenvuoden jälkeen ja olevani asunnossa käymässä toista kertaa (jätin mainitsematta, että tunnen puolittain asunnon asukkaat aikaisemmaltakin kuin tämän vuoden osuudelta, se oli joka tapauksessa merkityksetöntä koska en ollut ollut Jannen kämppiksenkään kanssa tekemisissä pariin vuoteen millään tavalla). Kuvio oli mennyt ilmeisesti niin, että Jannen kämppis oli ottanut yhteen jokseenkin sekakäyttöön taipuvaisen naikkosensa kanssa, naikkonen oli vetänyt herneet nenäänsä ja lähtenyt hortoilemaan pihalle. Soittoihin se ei vastannut ja oltuaan hukassa aikaa x - missä lie riekkunut - oli virkavalta korjannut sekavan tapauksen hoteisiinsa, toimittanut Jorviin selviämään ja päätellyt, että kotietsinnälle voisi olla tarvetta. Käytyään läpi mun kamat naispoliisi toimitti mut asunnon olohuoneen sohvalle istumaan. Kyllähän mä tottakai tiesin mitä aineita ja jokseenkin myös kuinka paljon asunnosta tulisi löytymään ja murehdin lähinnä omaa kohtaloani, saisinko syytteen jos Janne osoittautuisi niin mulkvistiksi että koittaisi syytää edes puolet kuoseistaan mun niskoille. Semminkin kun olin itse täysin selvinpäin, asunnon muut asukkaat taas eivät.
Kun asuntoa oli pengottu poliisien mielestä riittämiin toimitettiin kaikki asunnossa olleet maijalla Kiloon ja putkaan yöksi. Iltasella ei tutkijoita ollut enää paikalla ja ilmeisesti siihen ei luotettu, että olisimme enää aamusta tavoitettavissa haastatteluja varten. Minä sain osakseni jokseenkin säåälivää kohtelua sillä jopa virkavalta tuntui lähestulkoon samantien sisäistävän, että olen paikalla täysin sivullisena. Totesipa toinen siviilipukuinen skoude jo asunnolla, että "yllätyksiäkin tulee, tämä on selvinpäin" käydessään läpi mun taskuja ennenkuin puin takin päälle. Ihme kyllä onnistuin nukkumaan lähes koko yön, levotonta ja huonoa unta mutta kuitenkin. Omassa kopissa yksin istuessa kun ajatukset kyllä yrittivät lähteä laukkaamaan aika vauhtia. Pohdin läpi strategiani tulevia kuulusteluja varten mutta päätin puhua niin pitkälle totta kuin suinkin mahdollista ja sen teinkin. Aamusta haastateltavaksi päästyäni kerroin tienneeni Jannen käyttävän, määriin tai laatuihin en ottanut kantaa ja puolitotuisesti sanoin etten ole itse käyttänyt tämän vuoden puolella mitään laitonta (lausunnossani lukee, etten ole koskaan käyttänyt ja yrittäessäni oikaista tätä käsitystä kuulustelija totesi ettei sillä ole merkitystä koska ei liity tapaukseen).
Töistä myöhästyin torstaipäivänä kaksi tuntia jonka selitin hätävalheena autovarkaudella... Teinit olivat tarinani mukaan vieneet autoni ja jouduin hakemaan sen hinattuna pois. Ilmeisesti tarinani oli niin uskomaton, että työkaverit vielä ostivat sen ja minulta vain vähennettiin kaksi tekemääni ylityötuntia. Olin tyytyväinen. Minua ei syytetä mistään ja ilmeisesti en joudu enää aiheen tiimoilta poliisilaitoksellekaan. Puuh. Koiraparkani joutui kuitenkin olemaan n. 15 tuntia Jannen asunnon kylppärissä ruuatta silläaikaa kun me istuimme omissa somissa betonikopeissamme.
Viikon oltua noinkin vauhdikas ja oloni jokseenkin epämääräinen tuntui reissu landelle selvinpäin ihan virkistävältä ajatukselta. Istahdimme Jannen kanssa autoon ja huristimme sen porukoiden mökille siis. Saunominen, syöminen ja yhdentekevä jutustelu oli ihan mukavaa, vaan illalla kun odotin toki saavani seksiä teki Janne tenän. Varovainen lähentelyni sai aikaan unisen mutinan "Mä taidan olla aika väsynyt..." Pienesti loukkaantuneena käänsin selkäni ja koin neurooseja mm. siitä olenko ruma, pahanhajuinen, epähaluttava vaiko Janne frigidi nyt kun keskiviikkoisen episodin jäljiltä se on päättänyt olla jokseenkin selvinpäin tovin jos toisenkin (positiivista sinällään). Aamulla havaitsin Jesseltä tulleen puoli viiden aikaan tekstiviestin jossa tiedusteltiin sijaintiani. Vastasin vain, että "Mökillä".
Lauantaina tissuttelimme hiukan viiniä meillä ja möläytin Jannelle murheeni pienessä maistissa. Se tuntui jollain tasolla myötätuntoiselta ja kertoi myös ettei koe olevansa massiivisesti ihastunut minuun, mutta kuitenkin viihtyvän seurassani. Sinällään epäilykseni olivat oikeassa sillä se myönsi myös olevansa melkoisen hukassa tunteistaan ja fyysisestikin jokseenkin epävarma nyt kun olisi aika detoxata elimistöä ilmeisen pitkältä kuosiputkelta pois.
"Voitaisko katella viikon, parin päästä?" se kysyi ja minä totesin, että ei sitten nähdä viikkoon. Kiirettä pitelee jne, joten parempi näin. Kuitenkin se jumahti meille vielä sunnuntaiksi ja maanantaina kun köhmystin töistä kotiin se tervehdi iloisesti meidän olohuoneen sohvalta. Näin ollen nukuimme neljä yötä vierekkäin, olimme lähekkäin, suukottelimme ja se piti mua kainalossa. Mutta seksiä ei ollut.
Jesse ehti lauantai-illankin aikana kuumottelemaan mua sen verran, että kun kerroin hipin olevan meillä se laukaisi "Heitä nyt vittuun se hippi sieltä". Kaipa se olisi ollut persettä vailla.
Tämä viikko on mennyt ihmetellessä tilannetta. Jannen kauniit kasvot, pehmeät huulet ja mainio keho saavat mut edelleen haluamaan sitä mutta sen haluttomuus on tehnyt mut täysin epävarmaksi siitä mitä se tahtoo. Lauantaina se vakuutti ettei kysymys ole impotenssista (en ole uskaltautunut kokeilemaan) eikä siitä ettenkö olisi kaunis tai haluttava vaan sen omasta epävarmuudesta. Jesse puolestaan ei ole sitten lopulta lämmennyt mun vihjailuille seksistä viikolla, ihan selvinpäin. Vaikka sekin eilen ehti mainitsemaan tuskailuilleni, etten ole ruma tai epähaluttava ja että peppuun tuleminen kiinnostelisi.
No. Mietintää, mietintää. Ensi viikonloppukin hurahtaa sitten sukulaismerkeissä kun mun isällä on kuuskymppiset. Eli ensi keskiviikkoon asti elänen ilman Jannea tai Jesseä (jotka aion molemmat kyllä kutsua keskiviikkokaljalle mun 27-vuotisen elämän kunniaksi) ja mietin sitten uudemman kerran. Ensi viikon viikonloppuna sitten ehkä bailua ja bilettä vaihteeksi?
Seurasaari peruuntui koska Jannella piti olla keskiviikkona joku kokous. Typistettiin treffejä kuitenkin sen verran, että käytiin koiraimen kanssa kävelyllä ja Jannen piti käväistä välillä kokouksessa josta mä noukkisin sen autolla ja vietettäis sitten ilta yhdessä kokkailun ja muun olemisen merkeissä.
Sinällään lupaavasti alkanut ilta päättyi aika yllättäen kun Jannen ja sen kämppiksen oveen koputettiin, se avattiin omilla avaimilla ja samantien kajahti huuto POLIISI! Asuntoon astui kuutisen virkapukuista ja jokunen siviiliskoude huitoen asunnon kaaosta taskulampuillaan.
Mun mielessä ehti käydä vain ajatus "voi vittujen kevät" ennenkuin naispoliisi sulki mut Jannen makkariin ja Jannen sen ulkopuolelle. Haastattelu meni arvattavasti; kuka olen, mitä teen asunnossa, mistä tunnen asukkaat jne. Kerroin jokseenkin totuuden, tapailleeni Jannea jokusen kerran uudenvuoden jälkeen ja olevani asunnossa käymässä toista kertaa (jätin mainitsematta, että tunnen puolittain asunnon asukkaat aikaisemmaltakin kuin tämän vuoden osuudelta, se oli joka tapauksessa merkityksetöntä koska en ollut ollut Jannen kämppiksenkään kanssa tekemisissä pariin vuoteen millään tavalla). Kuvio oli mennyt ilmeisesti niin, että Jannen kämppis oli ottanut yhteen jokseenkin sekakäyttöön taipuvaisen naikkosensa kanssa, naikkonen oli vetänyt herneet nenäänsä ja lähtenyt hortoilemaan pihalle. Soittoihin se ei vastannut ja oltuaan hukassa aikaa x - missä lie riekkunut - oli virkavalta korjannut sekavan tapauksen hoteisiinsa, toimittanut Jorviin selviämään ja päätellyt, että kotietsinnälle voisi olla tarvetta. Käytyään läpi mun kamat naispoliisi toimitti mut asunnon olohuoneen sohvalle istumaan. Kyllähän mä tottakai tiesin mitä aineita ja jokseenkin myös kuinka paljon asunnosta tulisi löytymään ja murehdin lähinnä omaa kohtaloani, saisinko syytteen jos Janne osoittautuisi niin mulkvistiksi että koittaisi syytää edes puolet kuoseistaan mun niskoille. Semminkin kun olin itse täysin selvinpäin, asunnon muut asukkaat taas eivät.
Kun asuntoa oli pengottu poliisien mielestä riittämiin toimitettiin kaikki asunnossa olleet maijalla Kiloon ja putkaan yöksi. Iltasella ei tutkijoita ollut enää paikalla ja ilmeisesti siihen ei luotettu, että olisimme enää aamusta tavoitettavissa haastatteluja varten. Minä sain osakseni jokseenkin säåälivää kohtelua sillä jopa virkavalta tuntui lähestulkoon samantien sisäistävän, että olen paikalla täysin sivullisena. Totesipa toinen siviilipukuinen skoude jo asunnolla, että "yllätyksiäkin tulee, tämä on selvinpäin" käydessään läpi mun taskuja ennenkuin puin takin päälle. Ihme kyllä onnistuin nukkumaan lähes koko yön, levotonta ja huonoa unta mutta kuitenkin. Omassa kopissa yksin istuessa kun ajatukset kyllä yrittivät lähteä laukkaamaan aika vauhtia. Pohdin läpi strategiani tulevia kuulusteluja varten mutta päätin puhua niin pitkälle totta kuin suinkin mahdollista ja sen teinkin. Aamusta haastateltavaksi päästyäni kerroin tienneeni Jannen käyttävän, määriin tai laatuihin en ottanut kantaa ja puolitotuisesti sanoin etten ole itse käyttänyt tämän vuoden puolella mitään laitonta (lausunnossani lukee, etten ole koskaan käyttänyt ja yrittäessäni oikaista tätä käsitystä kuulustelija totesi ettei sillä ole merkitystä koska ei liity tapaukseen).
Töistä myöhästyin torstaipäivänä kaksi tuntia jonka selitin hätävalheena autovarkaudella... Teinit olivat tarinani mukaan vieneet autoni ja jouduin hakemaan sen hinattuna pois. Ilmeisesti tarinani oli niin uskomaton, että työkaverit vielä ostivat sen ja minulta vain vähennettiin kaksi tekemääni ylityötuntia. Olin tyytyväinen. Minua ei syytetä mistään ja ilmeisesti en joudu enää aiheen tiimoilta poliisilaitoksellekaan. Puuh. Koiraparkani joutui kuitenkin olemaan n. 15 tuntia Jannen asunnon kylppärissä ruuatta silläaikaa kun me istuimme omissa somissa betonikopeissamme.
Viikon oltua noinkin vauhdikas ja oloni jokseenkin epämääräinen tuntui reissu landelle selvinpäin ihan virkistävältä ajatukselta. Istahdimme Jannen kanssa autoon ja huristimme sen porukoiden mökille siis. Saunominen, syöminen ja yhdentekevä jutustelu oli ihan mukavaa, vaan illalla kun odotin toki saavani seksiä teki Janne tenän. Varovainen lähentelyni sai aikaan unisen mutinan "Mä taidan olla aika väsynyt..." Pienesti loukkaantuneena käänsin selkäni ja koin neurooseja mm. siitä olenko ruma, pahanhajuinen, epähaluttava vaiko Janne frigidi nyt kun keskiviikkoisen episodin jäljiltä se on päättänyt olla jokseenkin selvinpäin tovin jos toisenkin (positiivista sinällään). Aamulla havaitsin Jesseltä tulleen puoli viiden aikaan tekstiviestin jossa tiedusteltiin sijaintiani. Vastasin vain, että "Mökillä".
Lauantaina tissuttelimme hiukan viiniä meillä ja möläytin Jannelle murheeni pienessä maistissa. Se tuntui jollain tasolla myötätuntoiselta ja kertoi myös ettei koe olevansa massiivisesti ihastunut minuun, mutta kuitenkin viihtyvän seurassani. Sinällään epäilykseni olivat oikeassa sillä se myönsi myös olevansa melkoisen hukassa tunteistaan ja fyysisestikin jokseenkin epävarma nyt kun olisi aika detoxata elimistöä ilmeisen pitkältä kuosiputkelta pois.
"Voitaisko katella viikon, parin päästä?" se kysyi ja minä totesin, että ei sitten nähdä viikkoon. Kiirettä pitelee jne, joten parempi näin. Kuitenkin se jumahti meille vielä sunnuntaiksi ja maanantaina kun köhmystin töistä kotiin se tervehdi iloisesti meidän olohuoneen sohvalta. Näin ollen nukuimme neljä yötä vierekkäin, olimme lähekkäin, suukottelimme ja se piti mua kainalossa. Mutta seksiä ei ollut.
Jesse ehti lauantai-illankin aikana kuumottelemaan mua sen verran, että kun kerroin hipin olevan meillä se laukaisi "Heitä nyt vittuun se hippi sieltä". Kaipa se olisi ollut persettä vailla.
Tämä viikko on mennyt ihmetellessä tilannetta. Jannen kauniit kasvot, pehmeät huulet ja mainio keho saavat mut edelleen haluamaan sitä mutta sen haluttomuus on tehnyt mut täysin epävarmaksi siitä mitä se tahtoo. Lauantaina se vakuutti ettei kysymys ole impotenssista (en ole uskaltautunut kokeilemaan) eikä siitä ettenkö olisi kaunis tai haluttava vaan sen omasta epävarmuudesta. Jesse puolestaan ei ole sitten lopulta lämmennyt mun vihjailuille seksistä viikolla, ihan selvinpäin. Vaikka sekin eilen ehti mainitsemaan tuskailuilleni, etten ole ruma tai epähaluttava ja että peppuun tuleminen kiinnostelisi.
No. Mietintää, mietintää. Ensi viikonloppukin hurahtaa sitten sukulaismerkeissä kun mun isällä on kuuskymppiset. Eli ensi keskiviikkoon asti elänen ilman Jannea tai Jesseä (jotka aion molemmat kyllä kutsua keskiviikkokaljalle mun 27-vuotisen elämän kunniaksi) ja mietin sitten uudemman kerran. Ensi viikon viikonloppuna sitten ehkä bailua ja bilettä vaihteeksi?
maanantai 18. tammikuuta 2010
Vauhtia riitti viikonloppuna. Koska Janne väänsi kuuluisat oharinsa ja jätti saapumatta juhliin vedin aikamoiset änkyrät ja kirosin sen typerää käytöstä useammalle kaverilleni. Sunnuntaina oli Olo. Perjantain ja sunnuntain välillä olin nukkunut yhteensä maksimissaan kahdeksan tuntia ja niistäkin puolet kaverin asunnon lattialla vailla peittoa tai tyynyä, kylmissäni ja lihakset lattian kovuudesta johtuen aivan sörsselinä. Aivosoluja ei taida olla jäljellä enää yhtäkään. Olin jo päättänyt, etten anna Jannelle enää yhtään armoa mutta päätin kuitenkin antaa sille viimeisen mahiksen. Jos se tulisi meille voitaisiin tavata. Ja tulihan se (joskin mun pienellä logistisella avustuksella, kävin katsomassa veljenlasta ja noukin sen samalla kyytiin).
Ilta meni telkkarin ääressä ja jaksoi se sentään välillä huomioida noiden koirien lisäksi muakin. Aika adhd-sählä se kyllä halutessaan osaa olla. Nukkumaanmeno venyi ja venyi koska mun ajatukset sen alastoman kehon vieressä ei todellakaan pysyneet kasassa. Höpötin ummet ja lammet ja jännitin ja sen pieni pyöreä tatuointi selässä sai mun kädet kananlihalle. Lopulta Janne tajusi vinkin, sammutti valot ja jaksoi vähän huomioida muakin. Aika ujoa se koskettelu aluksi oli mutta lopulta se kai kyllästyi mun hermoiluun, nappasi kädestä kiinni ja asetti sen nivusiinsa. Loppu oli historiaa, mä kävin totaalisen kierroksilla krapulasta, väsymyksestä ja sen tuoksusta ja pehmeistä huulista. Lopulta en uskaltanut tulla kun epäilin, että huutaisin niin lujaa että Aurora viereisessä huoneessa heräisi. Janne sen sijaan tuli ja makasi raatona mun päällä ties kuinka kauan. Vaikka tuota sessiota nyt ei varsinaisesti kovin monimutkaiseksi vielä kyennyt sanomaan herätti se mussa järjetöntä halua kokeilla lisää, tunnustella sen rintakarvoja, takapuolta, mitä vain. Kuunnella sen kehräävää ääntä ja hihitellä kaikelle. Se on aika suloinen. Unet kyllä jäivät taas ihan olemattomiksi. Vieläkään sen vieressä ei osaa nukkua.
Niinkin suloinen Janne on, että hypättyään autoon eilen illalla se kysyi haluaisinko lähteä sen kanssa mökille viikonloppuna. Ottaa koiran mukaan jne. Jos vaan käsitin oikein sen vanhemmatkin olis siellä mökillä????? Ja vaikka mua ei oliskaan tarkoitus esitellä uutena tyttöystävänä asia arveluttaa mua hieman. Kahdestaan se olisikin varmasti hauskaa.. Pieni rauhoittuminen maaseudulla tekis varmasti ihan hyvää tähän bailuputkeen. Tänään aamulla kuitenkin sovittiin että mennään keskiviikkona yhdessä Seurasaareen kävelylle ja se vielä muistutti mua mökkeilystä ja pyysi miettimään asiaa. Ristiriidat ohareiden ja näiden lausuntojen välillä on massiiviset. Mitä helvettiä se oikein tahtoo? Pitänee kuulostella asiaa keskiviikkona enemmän.
Jesserintamalta on myös uutisia. Se keskustelee mun kanssa, oikeastaan koko ajan kun istun koneella. Käsittämätöntä. Se on ehtinyt kehumaan mua jo harvinaisen älykkääksi ja kiitellyt miten mukava mun kanssa on jutella kun olen messissä ja tajuan asioita. Jaa-a. Aurora on vahvasti sitä mieltä, että sillä on jotain nyt mua kohtaan. Epäilen kuitenkin vielä. Mutta seurailen tätäkin tilannetta. En itsekään kiellä etteikö Jessen kanssa olisi välillä jopa omituisen helppoa ja mukavaa jutustella kaikesta, se on ihan fiksu kundi ja meidän huumorintajut tuntuu kohtaavan.
Ilta meni telkkarin ääressä ja jaksoi se sentään välillä huomioida noiden koirien lisäksi muakin. Aika adhd-sählä se kyllä halutessaan osaa olla. Nukkumaanmeno venyi ja venyi koska mun ajatukset sen alastoman kehon vieressä ei todellakaan pysyneet kasassa. Höpötin ummet ja lammet ja jännitin ja sen pieni pyöreä tatuointi selässä sai mun kädet kananlihalle. Lopulta Janne tajusi vinkin, sammutti valot ja jaksoi vähän huomioida muakin. Aika ujoa se koskettelu aluksi oli mutta lopulta se kai kyllästyi mun hermoiluun, nappasi kädestä kiinni ja asetti sen nivusiinsa. Loppu oli historiaa, mä kävin totaalisen kierroksilla krapulasta, väsymyksestä ja sen tuoksusta ja pehmeistä huulista. Lopulta en uskaltanut tulla kun epäilin, että huutaisin niin lujaa että Aurora viereisessä huoneessa heräisi. Janne sen sijaan tuli ja makasi raatona mun päällä ties kuinka kauan. Vaikka tuota sessiota nyt ei varsinaisesti kovin monimutkaiseksi vielä kyennyt sanomaan herätti se mussa järjetöntä halua kokeilla lisää, tunnustella sen rintakarvoja, takapuolta, mitä vain. Kuunnella sen kehräävää ääntä ja hihitellä kaikelle. Se on aika suloinen. Unet kyllä jäivät taas ihan olemattomiksi. Vieläkään sen vieressä ei osaa nukkua.
Niinkin suloinen Janne on, että hypättyään autoon eilen illalla se kysyi haluaisinko lähteä sen kanssa mökille viikonloppuna. Ottaa koiran mukaan jne. Jos vaan käsitin oikein sen vanhemmatkin olis siellä mökillä????? Ja vaikka mua ei oliskaan tarkoitus esitellä uutena tyttöystävänä asia arveluttaa mua hieman. Kahdestaan se olisikin varmasti hauskaa.. Pieni rauhoittuminen maaseudulla tekis varmasti ihan hyvää tähän bailuputkeen. Tänään aamulla kuitenkin sovittiin että mennään keskiviikkona yhdessä Seurasaareen kävelylle ja se vielä muistutti mua mökkeilystä ja pyysi miettimään asiaa. Ristiriidat ohareiden ja näiden lausuntojen välillä on massiiviset. Mitä helvettiä se oikein tahtoo? Pitänee kuulostella asiaa keskiviikkona enemmän.
Jesserintamalta on myös uutisia. Se keskustelee mun kanssa, oikeastaan koko ajan kun istun koneella. Käsittämätöntä. Se on ehtinyt kehumaan mua jo harvinaisen älykkääksi ja kiitellyt miten mukava mun kanssa on jutella kun olen messissä ja tajuan asioita. Jaa-a. Aurora on vahvasti sitä mieltä, että sillä on jotain nyt mua kohtaan. Epäilen kuitenkin vielä. Mutta seurailen tätäkin tilannetta. En itsekään kiellä etteikö Jessen kanssa olisi välillä jopa omituisen helppoa ja mukavaa jutustella kaikesta, se on ihan fiksu kundi ja meidän huumorintajut tuntuu kohtaavan.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Krapula-ahdistus
Vitutus, ahdistus ja tuska on ihan kosmisen suuri. Mä en tiedä ees mikä mua vituttaa... Elämä.
Krapula tuo kaipuun ihmisen lähelle. Läheisyyttä ei ole näkynyt pitkiin aikoihin, Sedänkin kanssa tapailu on kuitenkin lähinnä fyysistä. Teatteriopiskelija sentään otti mut viime yönä kainaloon. Mut siihen se sit jäikin. Mä edes antanut sille, koska mulla on tunteita Setää kohtaan.
Mun tekis mieli vaan itkeä.
Krapula tuo kaipuun ihmisen lähelle. Läheisyyttä ei ole näkynyt pitkiin aikoihin, Sedänkin kanssa tapailu on kuitenkin lähinnä fyysistä. Teatteriopiskelija sentään otti mut viime yönä kainaloon. Mut siihen se sit jäikin. Mä edes antanut sille, koska mulla on tunteita Setää kohtaan.
Mun tekis mieli vaan itkeä.
lauantai 16. tammikuuta 2010
Voi kyrpä vitun homopillusaatana
Niinhän se taas meni. Piti nähdä Janne tänään kaverin bileissä. Asiasta on keskusteltu pitkin viikkoa ja koko ajan on ollut ihan selkeä että Janne tulee töidensä jälkeen. Mulla on kuitenkin ollut takaraivossa edellisten ohareiden jäljiltä sellainen kutina että tää ei tuu menemään niinkuin odotettu. Ja eihän se sitten mennyt. Äsken tuli tekstari, että "yhyy nukuin viimeyönä vaan 6h ja väsyttää ja töissä kiire. Taidan viettää illan himassa lepäillen mut nähtäiskö huomenna?". Haistakoon hippi vitun sitten. Kaksi kertaa olen kysynyt, molemmilla kerroilla oharit samana päivänä. En ala ravaamaan perässä jos kiinnostus on tota tasoa. Vastasin totuudenmukaisesti että itse olen nukkunut ehkä neljä tuntia mutta aion juhlia silti. Eip ole viestiä takaisin tullut, huomiseen näkemiseen en ottanut mitään kantaa. Kai se olettaa, että ajelen krapulassa autolla sen luokse lojumaan. Joo ei kiitos. Masterplanini on soitella sille puol kymmeneltä kännissä kun se pääsee töistä ja sanoa, että voidaan nähdä jos se tulee tänne. En ala oikeasti pomppimaan sen pillin mukaan. HV!
No, en kyllä ole itsekään ollut varsinaisesti kiltisti. Mun ja ton kerhotilahoito Jessen "suhde" syvenee :D Eilen se tuli taas chatitse valittamaan että tiloilla on tylsää ja hetken neuvottelun jälkeen se lupasi tarjota juomat jos lähden sinne. No kiinni veti sitten! Join pari lasia viiniä ja pistin loput muovipulloon ja vedin kitusiin bussissa. Kerhotiloilta lähdettiin yhden randomtyypin kanssa Stadin Tähteen (jossa oli strippari.........) ja Jesse säästyi tarjomasta juomat kun tämä random oli rahamiestuulella. Jesse oli ihan loverboytunnelmissa jo mun mennessä tiloille ja iski kiinni kuin yleinen syyttäjä. No, virkistäväähän se!
Städärissä tuli pilkku ja siirryttiin tiloille takaisin. Innostuttiin juomaan loput lonkerot ja hyvisteltiin musiikkia. Jotenkin se aika siinä kului ja jossain vaiheessa hiffasin kellon olevan jo noin miljoona. Totesin ettei kannata enää mennä yöbussilla kun aamun ensimmäiset lähtisivät alle tunnin kuluttua. Homma meni kuitenkin pykimiseksi kun Jesse päätti lähteä meille mukaan ja toinen randomtyyppi koki tarpeelliseksi tilittää sille elämäntuskaansa. Lopulta me tilattiin kuitenkin taksi ja hurautettiin sillä meille. Keskustelu "onks meidän pakko panna nyt?" "no ei, vois sit ku on nukuttu" ei tuottanut tulosta ja panohommia hoidettiin aamulla, nukuttiin välissä muutama tunti ja jatkettiin. Aurora läksi onneksi pois kotoa ja minäkin sain huutaa ihan kunnolla itseään pitkään odotuttaneen orgasmini pihalle.
No. Janne perui deitit, totesin asian Jesselle chatitse ja vihjaisin että illan kemuihin saisi liittyä mukaan. Ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu?
No, en kyllä ole itsekään ollut varsinaisesti kiltisti. Mun ja ton kerhotilahoito Jessen "suhde" syvenee :D Eilen se tuli taas chatitse valittamaan että tiloilla on tylsää ja hetken neuvottelun jälkeen se lupasi tarjota juomat jos lähden sinne. No kiinni veti sitten! Join pari lasia viiniä ja pistin loput muovipulloon ja vedin kitusiin bussissa. Kerhotiloilta lähdettiin yhden randomtyypin kanssa Stadin Tähteen (jossa oli strippari.........) ja Jesse säästyi tarjomasta juomat kun tämä random oli rahamiestuulella. Jesse oli ihan loverboytunnelmissa jo mun mennessä tiloille ja iski kiinni kuin yleinen syyttäjä. No, virkistäväähän se!
Städärissä tuli pilkku ja siirryttiin tiloille takaisin. Innostuttiin juomaan loput lonkerot ja hyvisteltiin musiikkia. Jotenkin se aika siinä kului ja jossain vaiheessa hiffasin kellon olevan jo noin miljoona. Totesin ettei kannata enää mennä yöbussilla kun aamun ensimmäiset lähtisivät alle tunnin kuluttua. Homma meni kuitenkin pykimiseksi kun Jesse päätti lähteä meille mukaan ja toinen randomtyyppi koki tarpeelliseksi tilittää sille elämäntuskaansa. Lopulta me tilattiin kuitenkin taksi ja hurautettiin sillä meille. Keskustelu "onks meidän pakko panna nyt?" "no ei, vois sit ku on nukuttu" ei tuottanut tulosta ja panohommia hoidettiin aamulla, nukuttiin välissä muutama tunti ja jatkettiin. Aurora läksi onneksi pois kotoa ja minäkin sain huutaa ihan kunnolla itseään pitkään odotuttaneen orgasmini pihalle.
No. Janne perui deitit, totesin asian Jesselle chatitse ja vihjaisin että illan kemuihin saisi liittyä mukaan. Ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu?
torstai 14. tammikuuta 2010
Seksisuhteesta suhteeksi?
Istun töissä. Hymyilyttää ja naurattaa. Viimeisimmät panotreffit Sedän kanssa olivat muutama tunti sitten. Sitä edelsi lukuinen määrä tuhmia tekstiviestejä ja tiuhaa sähköpostin vaihtoa työpaikalla. Viestittelyistä on muutaman päivän sisään tullut molemminpuolista: Sedän kiinnostus minua kohtaan on selkeästi kasvanut. Sen huomasi myös sängyssä. Oli jälleen ihan helvetin siistiä, vaikka enhän minä mitään orgasmeja saanut. Lääkitys kun estää sen. Joku päivä haluan lopettaa ne napit ja nauttia täysillä.
Setä on saanut varsinaisen avautumisvaihteen päälle. Kävimme jälleen mielenkiintoisia keskusteluja. Tänäänkin, kun ajoimme samaa matkaa töihin, hän halusi avautua mm. mustasukkaisuudestaan, tai lähinnä sen puutteesta. Keskustelu johti edellisiin parisuhteisiin. Hän kertoi viime kesänä loppuneesta kamalasta seurustelusuhteestaan. Rivien välistä saatoin lukea hänen vertailevan minua edelliseen kumppaniinsa. Puhuimme paljon myös siitä, onko meidän piilottelulla mitään järkeä. Ajatus työkavereille kertomisesta ei tuntunut enää kummankaan mielestä huonolta ajatukselta. Onko meistä tulossa ihan oikea suhde?
Hieman hirvittää, ja toisaalta taas ei yhtään. Olenhan kuitenkin salaa haaveillut tällaisista käänteistä.
Setä on saanut varsinaisen avautumisvaihteen päälle. Kävimme jälleen mielenkiintoisia keskusteluja. Tänäänkin, kun ajoimme samaa matkaa töihin, hän halusi avautua mm. mustasukkaisuudestaan, tai lähinnä sen puutteesta. Keskustelu johti edellisiin parisuhteisiin. Hän kertoi viime kesänä loppuneesta kamalasta seurustelusuhteestaan. Rivien välistä saatoin lukea hänen vertailevan minua edelliseen kumppaniinsa. Puhuimme paljon myös siitä, onko meidän piilottelulla mitään järkeä. Ajatus työkavereille kertomisesta ei tuntunut enää kummankaan mielestä huonolta ajatukselta. Onko meistä tulossa ihan oikea suhde?
Hieman hirvittää, ja toisaalta taas ei yhtään. Olenhan kuitenkin salaa haaveillut tällaisista käänteistä.
tiistai 12. tammikuuta 2010
Kotimainen puolituntinen
Treffit oli ja meni. Söpöilyä, silittelyä, pusuja, juttelua, pari olutta, leffaa ja musiikkivaihtoa.
Ei seksiä.
Yö meni levottomasti nukkuessa, niinkuin se nyt aina vieraan ihmisen vieressä menee. Ahdasta, kuuma, ei kehtaa nukkua joka asennossa jne. Janne kuitenkin tahtoi nukkua ihan kiinni, piti kainalossa ja silitteli yölläkin. Aamupäivällä kun tiputin hänet autosta hoitamaan jotain velvollisuuksia se kysäisi vielä mitä tekisin viikonloppuna kun hänellä on loma alkamassa. Että jos vaikka jotain...? :)
Lyhyenä katsauksena Jannen ulkomuodosta seuraavia juttuja. Pituutta löytyy varmaan n. 185, painoa ehkä 80kg? Maha on litteä, hartiat mukavan leveät ja kädet isot ja lämpimät . Kun Janne hymyilee hän tekee sen koko hammaskalustollaan, iloisesti ja estottomasti. Puheääni on matala, rauhallinen ja nauru helisevä. Mahanpohjaa, rintaa ja alaselkää peittää vaalea karva, parta on vaalea, tukka myös ja suuria vaaleansinisiä silmiä kehystää kohtuuttoman pitkät ripset jotka suorastaan huutavat tulevansa värjätyiksi tummemmiksi. Janne henkii fyysistä terveyttä, sellaista jota ei saa tekemällä vaan joka tulee luonnostaan tietynluonteisille ihmisille. Ryhti on suora ja liikkeet rentoja, lapoihin ulottuva tukka luonnonkihara ja rastoille pyöritelty. Kaikinpuolin miellyttävä esitys mieheksi minun makuuni, partaa toki voisi olla enemmän ja silmälasit tuoreemmat mutta eipä niillä ole minulle niin merkitystä.
Damdidam.
Ei seksiä.
Yö meni levottomasti nukkuessa, niinkuin se nyt aina vieraan ihmisen vieressä menee. Ahdasta, kuuma, ei kehtaa nukkua joka asennossa jne. Janne kuitenkin tahtoi nukkua ihan kiinni, piti kainalossa ja silitteli yölläkin. Aamupäivällä kun tiputin hänet autosta hoitamaan jotain velvollisuuksia se kysäisi vielä mitä tekisin viikonloppuna kun hänellä on loma alkamassa. Että jos vaikka jotain...? :)
Lyhyenä katsauksena Jannen ulkomuodosta seuraavia juttuja. Pituutta löytyy varmaan n. 185, painoa ehkä 80kg? Maha on litteä, hartiat mukavan leveät ja kädet isot ja lämpimät . Kun Janne hymyilee hän tekee sen koko hammaskalustollaan, iloisesti ja estottomasti. Puheääni on matala, rauhallinen ja nauru helisevä. Mahanpohjaa, rintaa ja alaselkää peittää vaalea karva, parta on vaalea, tukka myös ja suuria vaaleansinisiä silmiä kehystää kohtuuttoman pitkät ripset jotka suorastaan huutavat tulevansa värjätyiksi tummemmiksi. Janne henkii fyysistä terveyttä, sellaista jota ei saa tekemällä vaan joka tulee luonnostaan tietynluonteisille ihmisille. Ryhti on suora ja liikkeet rentoja, lapoihin ulottuva tukka luonnonkihara ja rastoille pyöritelty. Kaikinpuolin miellyttävä esitys mieheksi minun makuuni, partaa toki voisi olla enemmän ja silmälasit tuoreemmat mutta eipä niillä ole minulle niin merkitystä.
Damdidam.
Miesten ja naisten välisiä eroja
Olen usein miettinyt, miltä tuntuisi, jos saisi päivän tarkastella omaa elämäänsä miehen ajattelumalleilla. Mikä aiheuttaa miehelle kyvyn tunteettomaan ajatteluun ja toimintaan? Yhden kromosomin muutosko tekee miehen aivoista yksiulotteiset? Onko se kykyä vai kyvyttömyyttä, kun pystyy suhtautumaan asiaan kuin asiaan ilman turhia tunnekuohuja? Mitä miehen päässä oikeasti liikkuu?
Minun päässäni liikkuu aivan liikaa tunteita. X-kromosomin aiheuttamat kuukautiskivut ja yli viikon jatkunut virusperäinen flunssa ovat tehneet olostani kokonaisvaltaisen tukalan. Ahdistaa, mutta en tiedä miksi. Haluaisin nähdä vain Setää ja Setää. En pysty työskentelemään hänen kanssaan samassa vuorossa ilman, että lähettäisin rivoja sähköpostiviestejä. Jos hän ei ole töissä, joudun vähintäänkin tekstaamaan kertoakseni uusimmista työpaikan käänteistä. Tekosyyhän se tietysti on. Oikeasti haluan vain lukea Sedän lähettämiä merkkejä iPhoneni ruudulta.
Puhdas seksisuhde on muuttumassa minun päässäni joksikin aivan muuksi. Peli alkaa mennä vaaralliseksi. Kohtaamisemme tupakkahuoneessa kiinnitävät jo nyt huomiota kollegojeni keskuudessa. Mä en tiedä pystynkö pitämään tätä enää kauaa kasassa. Ehkä mä tarvitsen jonkin uuden kännisutinan ensi viikonlopulle saadakseni pahimpia höyryjä purettua. Siitä on jo kohta kuukausi, kun olen viimeksi ollut nollauskunnossa. Tässä sinkun elämänvaiheessa se tuntuu ihan vitun pitkältä ajalta...
Minun päässäni liikkuu aivan liikaa tunteita. X-kromosomin aiheuttamat kuukautiskivut ja yli viikon jatkunut virusperäinen flunssa ovat tehneet olostani kokonaisvaltaisen tukalan. Ahdistaa, mutta en tiedä miksi. Haluaisin nähdä vain Setää ja Setää. En pysty työskentelemään hänen kanssaan samassa vuorossa ilman, että lähettäisin rivoja sähköpostiviestejä. Jos hän ei ole töissä, joudun vähintäänkin tekstaamaan kertoakseni uusimmista työpaikan käänteistä. Tekosyyhän se tietysti on. Oikeasti haluan vain lukea Sedän lähettämiä merkkejä iPhoneni ruudulta.
Puhdas seksisuhde on muuttumassa minun päässäni joksikin aivan muuksi. Peli alkaa mennä vaaralliseksi. Kohtaamisemme tupakkahuoneessa kiinnitävät jo nyt huomiota kollegojeni keskuudessa. Mä en tiedä pystynkö pitämään tätä enää kauaa kasassa. Ehkä mä tarvitsen jonkin uuden kännisutinan ensi viikonlopulle saadakseni pahimpia höyryjä purettua. Siitä on jo kohta kuukausi, kun olen viimeksi ollut nollauskunnossa. Tässä sinkun elämänvaiheessa se tuntuu ihan vitun pitkältä ajalta...
maanantai 11. tammikuuta 2010
Rituaaleja
Treffeille tai illanviettoon lähteminen sillä oletuksella tai toiveella, että herua voisi on aina rituaali. Sarja toimenpiteitä joita tehdään tietyssä järjestyksessä jotta lopputulos, eli pääasiassa oma ulkoasu sekä itseluottamus olisivat mahdollisimman korkealla. Tässä pääosassa on toki itseluottamus sillä omakohtaisesta kokemuksesta olen todennut ettei sillä ulkoasulla ole niin merkitystä jos fiilis on hyvä.
Rituaalit aloitetaan karvoista. Jos tarpeen, värjätään hiukset (tapahtuu minulla muutaman viikon välein hankalista värivalinnoista johtuen, shokkiväriset oranssit kohdat tehostetaan suihkun ohessa aina kun tarpeen). Karvoitus poistetaan, minä Gilletellä, Aurora Veetillä. Minä jätän häpykummulle pienen tuheron (koska sänki kummun päällä on epämiellyttävä). Koska olen neuroottinen ajelen myös viikseni vaikka ei minulle oikeasti taida sellaisia juuri kasvaa. Kulmakarvat olisi syytä nyppiä jo edellisenä iltana jos suinkin mahdollista, viimeistään ennen suihkua. Suihkussa ajellaan siis toosa, sääret ja kainalot. Kasvot kuoritaan jotta iho olisi mahdollisimman heleä.
Suihkun jälkeen kuivatellaan rauhassa, riippuen rituaalien tasosta kroppa rasvataan joko perusvoiteella tai sitten tuoksuvalla kosteusvoiteella. Tänään, koska en aio laittaa hajuvettä, valitsin tuoksuvan kosteusvoiteen. Biletyyppisiin illanviettoihin valitsen yleensä perusvoiteen koska en tahdo sekoittaa parfyymien tuoksuja voiteiden hajuihin. Kuivaihoisena joudun rasvaamaan itseni joka tapauksessa lähes kokonaan jokaisen suihkun jälkeen. Kosteammilla keleillä olen saanut joskus kehuja "maailman pehmeimmästä ihosta" :) Näin talviaikaan se jää kyllä haaveeksi.
Kuivattelun jälkeen tukka föönataan kuivaksi ja pöyhkeäksi, kampausvalinnat riippuvat tilanteesta. Suosin isoja lempeitä suoristusrautakiharoita ja niistä rakennettuja suurian nutturasysteemeitä. Haaveilen luonnonkiharasta tukasta. Tänä päivänä luulen päätyväni myös johonkin nutturaviritelmään, kyseessähän on kai istumista lähinnä kotosalla joten liian juhlava ei passaa olla..
Meikkaaminen onkin sitten oma lukunsa. Eksäni tuumasi sen olevan "kurinalaisinta mitä sä teet". Meikkipohja aloitetaan päivävoiteesta, siitä siirtyen meikkivoiteeseen, puuteriin, kulmiin ja lopulta silmiin joiden meikki riippuukin sitten fiiliksestä. Yleislinjana mainittakoon, että iltarientoihin suosin usein aika tummia meikkejä. Joko smokey eye -tyyppisiä tai sitten vahvoja rajauksia. Molempia ei kuitenkaan samalla kertaa. Tänään tyydyn hyvin kevyeen meikkipohjaan ja ripsiväriin, sen verran, että iho näyttä heleämmältä ja pahimmat näpyt peittyvät ja silmät saavat hiukan eloa.
Yhdeksän jälkeen illalla pitäisi olla noukkimassa Janne autoon ja sitten tehdä... Jotain?
Jännittää aika paljon.
Rituaalit aloitetaan karvoista. Jos tarpeen, värjätään hiukset (tapahtuu minulla muutaman viikon välein hankalista värivalinnoista johtuen, shokkiväriset oranssit kohdat tehostetaan suihkun ohessa aina kun tarpeen). Karvoitus poistetaan, minä Gilletellä, Aurora Veetillä. Minä jätän häpykummulle pienen tuheron (koska sänki kummun päällä on epämiellyttävä). Koska olen neuroottinen ajelen myös viikseni vaikka ei minulle oikeasti taida sellaisia juuri kasvaa. Kulmakarvat olisi syytä nyppiä jo edellisenä iltana jos suinkin mahdollista, viimeistään ennen suihkua. Suihkussa ajellaan siis toosa, sääret ja kainalot. Kasvot kuoritaan jotta iho olisi mahdollisimman heleä.
Suihkun jälkeen kuivatellaan rauhassa, riippuen rituaalien tasosta kroppa rasvataan joko perusvoiteella tai sitten tuoksuvalla kosteusvoiteella. Tänään, koska en aio laittaa hajuvettä, valitsin tuoksuvan kosteusvoiteen. Biletyyppisiin illanviettoihin valitsen yleensä perusvoiteen koska en tahdo sekoittaa parfyymien tuoksuja voiteiden hajuihin. Kuivaihoisena joudun rasvaamaan itseni joka tapauksessa lähes kokonaan jokaisen suihkun jälkeen. Kosteammilla keleillä olen saanut joskus kehuja "maailman pehmeimmästä ihosta" :) Näin talviaikaan se jää kyllä haaveeksi.
Kuivattelun jälkeen tukka föönataan kuivaksi ja pöyhkeäksi, kampausvalinnat riippuvat tilanteesta. Suosin isoja lempeitä suoristusrautakiharoita ja niistä rakennettuja suurian nutturasysteemeitä. Haaveilen luonnonkiharasta tukasta. Tänä päivänä luulen päätyväni myös johonkin nutturaviritelmään, kyseessähän on kai istumista lähinnä kotosalla joten liian juhlava ei passaa olla..
Meikkaaminen onkin sitten oma lukunsa. Eksäni tuumasi sen olevan "kurinalaisinta mitä sä teet". Meikkipohja aloitetaan päivävoiteesta, siitä siirtyen meikkivoiteeseen, puuteriin, kulmiin ja lopulta silmiin joiden meikki riippuukin sitten fiiliksestä. Yleislinjana mainittakoon, että iltarientoihin suosin usein aika tummia meikkejä. Joko smokey eye -tyyppisiä tai sitten vahvoja rajauksia. Molempia ei kuitenkaan samalla kertaa. Tänään tyydyn hyvin kevyeen meikkipohjaan ja ripsiväriin, sen verran, että iho näyttä heleämmältä ja pahimmat näpyt peittyvät ja silmät saavat hiukan eloa.
Yhdeksän jälkeen illalla pitäisi olla noukkimassa Janne autoon ja sitten tehdä... Jotain?
Jännittää aika paljon.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Sitä saa mitä tilaa
Lähdin eilen harmituksissani sitten kerhohuoneelle pyörittelemään peukaloitani vain todetakseen ettei siellä ole oikein ketään tuttuja. Imuroin pullon viiniä ja lähdin ajoissa kotiin jatkamaan tylsistymistä. Makoilin armaan läppärini kanssa sängyllä kun netin tekstivirtaan ilmestyi huuto kerhotilalta, "Missä kaikki on?". Huutelija oli Jesse, tyyppi jota olin vahingossa kännipäissäni käynyt sutaisemassa tilojen takahuoneessa kertaalleen. Pienen hiprakan antamalla itsetunnolla totesin tälle vain, että "Olet myöhässä, lähdin sieltä tunti sitten ;)"
Käsky kävi lähteä tiloille takaisin. Mutta totesin, että on liian epätoivoista ja läpinäkyvää pukea päälle kahdelta yöllä ja maksattaa taksi toisella vain päästäkseen panemaan samalla vuodesohvalla uudelleen. Ei kiitos. Meille saisi kyllä tulla. Booty call!
Tunnin - parin väännön jälkeen Jesse totesi, että "saakeli, nainen jolla on oma tahto" ja tilasi taksin itselleen ja ilmestyi meille. Emme olleet siis keskustelleen kertaakaan mitään sen jälkeen kun tämä pikku vahinko sattui mutta nyt purimme tilanteen pikana. Tottakai tilanne oli järjettömän vaivautunut kun päästää vuoteeseensa ihmisen jonka kanssa ei ole koskaan keskustellut mitään. Purkaakseni jännitystäni juttelin ummet ja lammet, puimme mm. Jessen semivakihoidon ja sen mustasukkaisuuden ja myrkylliset katseet minua kohden kun viimeksi ohimennen tapasimme ja vasta kuudelta aamulla uskalsin tehdä pientä aloitteen poikasta. Humalani oli laskenut pois ja yllättäen huomasin olevani paitsi fyysisesti myös henkisesti valmis ihan oikeasti seksiin. Siis ei vain kännistä junttaamista vaan ihan sitä kahdenkeskistä fyysistä kanssakäymistä. Jännittävää!
Paneminen jäi yöllä lyhyeksi, taisi Jesseäkin hiukan jännittää mutta hän paikkasi sen taktisesti suuseksillä. Ja MINÄ SAIN ORGASMIN! ENKELIKELLOJA! TORVISOITTOKUNTIA! Viimeksi olen saanut orgasmin ns. uuden ihmisen kanssa vuosi sitten kun aloimme viimeisimmän eksäni kanssa opetella toistemme kehojen saloja. Nyt orkku tuli taistelematta, helposti, rennosti ja paineella. Jesse kyllä tiesi mitä teki ja pitkät ja hoikat viulistin sormet löysivät paikkansa. Seksin jälkeen jutustelimme vielä tovin, Jesse olisi halunnut antaa minulla lisää mutta olin jo kerrasta niin rätti että päätimme nukkua tovin. Muutaman tunnin unen jälkeen heräsimme uuteen aamuun ja Jessekin sai haluamansa. Joimme aamukahvit ja Jesse hyppäsi bussiin kohti kotiaan. Mahtavaa :) Ei sopimuksia tapaamisista, ei tunnekuohuja, ei mitään. Mutta uudelleenkin ottaisin mieluusti, oli se niin laadukasta.
Jannen treffaamisesta sen verran, että saapuessani kotiin kerhotiloista olin jokseenkin hiilenä. Janne ei vastannut mitään viestiini ja toetsin, että olkoon sitten saatana. Mutta chattipuolella odotti viesti, että jos kerta tiistai ei passaa niin sopisiko sitten maanantai? No, nyt on sitten maanantain iltatreffit sovittuna, jännää sekin.
Voittopuolisesti tämä sunnuntai on alkanut siis oikeinkin hyvin. Nyt pitäisi ottaa auto alle ja huristella vanhempien luokse jotta joku faijan kaveri korjailisi hiukan mun autoa uusintakatsastusta varten.
Käsky kävi lähteä tiloille takaisin. Mutta totesin, että on liian epätoivoista ja läpinäkyvää pukea päälle kahdelta yöllä ja maksattaa taksi toisella vain päästäkseen panemaan samalla vuodesohvalla uudelleen. Ei kiitos. Meille saisi kyllä tulla. Booty call!
Tunnin - parin väännön jälkeen Jesse totesi, että "saakeli, nainen jolla on oma tahto" ja tilasi taksin itselleen ja ilmestyi meille. Emme olleet siis keskustelleen kertaakaan mitään sen jälkeen kun tämä pikku vahinko sattui mutta nyt purimme tilanteen pikana. Tottakai tilanne oli järjettömän vaivautunut kun päästää vuoteeseensa ihmisen jonka kanssa ei ole koskaan keskustellut mitään. Purkaakseni jännitystäni juttelin ummet ja lammet, puimme mm. Jessen semivakihoidon ja sen mustasukkaisuuden ja myrkylliset katseet minua kohden kun viimeksi ohimennen tapasimme ja vasta kuudelta aamulla uskalsin tehdä pientä aloitteen poikasta. Humalani oli laskenut pois ja yllättäen huomasin olevani paitsi fyysisesti myös henkisesti valmis ihan oikeasti seksiin. Siis ei vain kännistä junttaamista vaan ihan sitä kahdenkeskistä fyysistä kanssakäymistä. Jännittävää!
Paneminen jäi yöllä lyhyeksi, taisi Jesseäkin hiukan jännittää mutta hän paikkasi sen taktisesti suuseksillä. Ja MINÄ SAIN ORGASMIN! ENKELIKELLOJA! TORVISOITTOKUNTIA! Viimeksi olen saanut orgasmin ns. uuden ihmisen kanssa vuosi sitten kun aloimme viimeisimmän eksäni kanssa opetella toistemme kehojen saloja. Nyt orkku tuli taistelematta, helposti, rennosti ja paineella. Jesse kyllä tiesi mitä teki ja pitkät ja hoikat viulistin sormet löysivät paikkansa. Seksin jälkeen jutustelimme vielä tovin, Jesse olisi halunnut antaa minulla lisää mutta olin jo kerrasta niin rätti että päätimme nukkua tovin. Muutaman tunnin unen jälkeen heräsimme uuteen aamuun ja Jessekin sai haluamansa. Joimme aamukahvit ja Jesse hyppäsi bussiin kohti kotiaan. Mahtavaa :) Ei sopimuksia tapaamisista, ei tunnekuohuja, ei mitään. Mutta uudelleenkin ottaisin mieluusti, oli se niin laadukasta.
Jannen treffaamisesta sen verran, että saapuessani kotiin kerhotiloista olin jokseenkin hiilenä. Janne ei vastannut mitään viestiini ja toetsin, että olkoon sitten saatana. Mutta chattipuolella odotti viesti, että jos kerta tiistai ei passaa niin sopisiko sitten maanantai? No, nyt on sitten maanantain iltatreffit sovittuna, jännää sekin.
Voittopuolisesti tämä sunnuntai on alkanut siis oikeinkin hyvin. Nyt pitäisi ottaa auto alle ja huristella vanhempien luokse jotta joku faijan kaveri korjailisi hiukan mun autoa uusintakatsastusta varten.
lauantai 9. tammikuuta 2010
Vittusaatana
Tulin kotiin keikalta Kouvolasta eilen illalla myöhään. Onnistuin senssimään Jannen kanssa sen verran, että se ilmeisesti luuli mun olevan reissulla koko viikonlopun mutta kuitenkin tiedusteli onko lauantaiset treffit vielä voimassa. Pienen neuvottelun jälkeen todettiin, että mikä jottei.
Vaan mitä tapahtuu tänään? Poika ilmoittaa ettei ehdi SIIVOAMAAN asuntoaan sellaiseen kuosiin, että voisi minua sinne päästää iltamyöhällä ja että huomiseksikin tuli jo sovittua ohjelmaa kun luuli mun olevan matkalla koko viikonlopun. Meille tuleminen ei kuulemma ollut vaihtoehto koska sitten menisi koko sunnuntai ohi. Justjoo.
No, korvaukseksi treffit viikolla? No mikä jottei taas. Passaishan se mulle. Työvuorojen piti mennä mukavasti niin, että yöksikin voisin jäädä ja koirankin saisi ottaa mukaan. Ni ei saatana taas. Mähän muistin vuoroni väärin ja homma meni siinä, mulla menee työvuorot just väärinpäin etten voi yöpyä ja mennä ja mitään ja saakeli. Kiinnostaa liikaa.
Lähden kerhohuoneelle kärkkymään olisko yks entinen hoito siellä. MÄ HALUAN SEKSIÄ HELLYYTTÄ JA HUOMIOTA. (ja oon vähän maistissa)
Vaan mitä tapahtuu tänään? Poika ilmoittaa ettei ehdi SIIVOAMAAN asuntoaan sellaiseen kuosiin, että voisi minua sinne päästää iltamyöhällä ja että huomiseksikin tuli jo sovittua ohjelmaa kun luuli mun olevan matkalla koko viikonlopun. Meille tuleminen ei kuulemma ollut vaihtoehto koska sitten menisi koko sunnuntai ohi. Justjoo.
No, korvaukseksi treffit viikolla? No mikä jottei taas. Passaishan se mulle. Työvuorojen piti mennä mukavasti niin, että yöksikin voisin jäädä ja koirankin saisi ottaa mukaan. Ni ei saatana taas. Mähän muistin vuoroni väärin ja homma meni siinä, mulla menee työvuorot just väärinpäin etten voi yöpyä ja mennä ja mitään ja saakeli. Kiinnostaa liikaa.
Lähden kerhohuoneelle kärkkymään olisko yks entinen hoito siellä. MÄ HALUAN SEKSIÄ HELLYYTTÄ JA HUOMIOTA. (ja oon vähän maistissa)
Vammatus
Olin eilen sitten Sedän kanssa. Seksin lisäksi jumituttiin keskustelemaan yöhön asti kaikenlaisista asioista. Se avautui mulle mm. avioerostaan, lapsistaan ja ylipäätään elämästä. Oli vähän liian kivaa vaan olla ja jutella. Pohdittiin lisäksi sitä, mihinköhän meidän suhde on menossa.
Tänään mua on jostain syystä väsyttänyt aivan sairaasti. Liekö syynä menkkakivut, joiden takia en saanut nukuttua kunnolla. Ahdistaakin ihan pirusti. Tuntuu, että haluaisin olla joka ikinen sekunti Sedän kanssa. En tiedä, mihin mun tunnemaailma on menossa. Järki sanoo, että ei kannattaisi edes ajatella mitään sen vakavempaa. Minkäs sille voi, että oon nainen.
Tänään mua on jostain syystä väsyttänyt aivan sairaasti. Liekö syynä menkkakivut, joiden takia en saanut nukuttua kunnolla. Ahdistaakin ihan pirusti. Tuntuu, että haluaisin olla joka ikinen sekunti Sedän kanssa. En tiedä, mihin mun tunnemaailma on menossa. Järki sanoo, että ei kannattaisi edes ajatella mitään sen vakavempaa. Minkäs sille voi, että oon nainen.
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
taustojen valotusta vol 2
No. Heti alkajaisiksi mainittakoon, että se, että Aurora on käynyt sutaisemassa entistä hoitoani sekä eksääni ei ole mitenkään uutta. Näitä samoja miehiä olen paitsi pyörittänyt mennen tullen, eksiin sekaantuminen kun on helmasyntyini, niin myös Auroran eksiä on tullut kokeiltua. Miehiä joiden kanssa olemme maanneet taitaa nykyisellään olla jo seitsemän historian havinoissa. Ei jaksa juuri hetkauttaa, pelisäännöt ovat kohtuullisen selvät. Niin kauan kun toisella on juttu auki ei sekaannuta. Joitain pokkeuksia näihin on vahingossa tullut mutta pääosin homma on selvä - toisen omaan ei kajota.
Oma sinkkuuntumiseni edellisestä parisuhteesta lähti jo elokuussa. Auroran pitkäaikainen hyvä ystävä tuli mukaan Auroran eksän ja minun hyvän ystäväni kotibileisiin. Olin toki itsekin tavannut tämän kaikinpuolin rasittavan oloisen omahyväisen svedun joitain kertoja mutta olimme tainneet molemminpuolisesti todeta ettemme juuri pidä toisistamme.
Jokin kuitenkin klikkasi. Pienessä humalassa ja pitkän mekon aiheuttamassa itsetunnon puuskassa oli jotain niin merkittävää, että svedukin sen havaitsi. Sähkö välillämme oli hurjaa ja ilta huipentui suudelmaan keittiössä kaikilta muilta piilossa. Oma mieheni oli tuolloin muualla ja svedun tyttöystävä näiden kotikaupungissa.
Päätin unohtaa megamunaukseni ja pistää sen humalan piikkiin, pettäminen kun ei kuitenkaan ole mielestäni suvaittavaa toimintaa. Oletin, että kokemani elokuvamaiset tuntemukset johtuivat halvasta valkoviinistä. Mutta svedu tunsi ne myös.
Tästä lähti viikon mittainen kiihkeä salasuhde internetin ihmeellisessä maailmassa. Svedu jätti tyttöystävänsä vain palatakseen hänen kanssaan takaisin yhteen seuraavana päivänä. Itse tunsin ikävän fyysisenä kipuna - vaikken edes tuntenut ihmistä jota ikävöin. Tapasimme tämän viikon aikana kerran, svedu ajoi 300km vain istuakseen kanssani muutama tuopin verran. Ihmettelimme historiamme samankaltaisuutta ja molempien uskoa siihen, ettei tämänkaltaisia tunteita enää voisi kokea. Muutaman päivän päästä sovimme kuitenkin, ettemme lähde tähän tarinaan. Svedu päätti pyytää tyttöystävältään anteeksi ja minun mieheni jäi autuaan tietämättömäksi tapahtuneista (tosin ei kai se niin tyhmä ole etteikö poissaolevaisuuttani olisi huomannut..)
Tarina kuitenkin sai jatkoa. Svedu ei ollut valmis luopumaan minusta kokonaan - enkä kai minä hänestäkään ja salasuhteemme internetissä jatkui. Lopulta päädyimme minun vielä seurustellessa sänkyyn keskenämme. Lähinnä kai vain todetaksemme millaista se voisi olla. Ja no. Se oli helvetin hyvää, eikä tuskaisesta ähkäisystä "Vittu kun sä olet niin piukka" päätellen vastapuolikaan kylmäksi jäänyt.
Tapasimme näissä merkeissä muutaman kerran, svedu poti morkkista ja minä mietin mitä helvettiä olen tekemässä.
Lopulta päätin, että jotain on tapahduttava. Huomasin asuvani ventovieraan ihmisen kanssa sillä kahdeksan kuukauden seurustelusta yli kuukausi oli mennyt ajatukset täysin toisaalla. Tajusin mitä olen menettämässä ja päätin korjata tilanteen. Otin asian puheeksi mieheni kanssa mutta tämä oli lopulta sitä mieltä, ettei parisuhteen eteen töiden tekemisessä ole järkeä. Kaipa hänkin oli kyllästynyt poissaolooni ja hankkinut elämää tahollaan. Päätimme erota ja minä muutin kuukauden kuluttua eropäätöksestä Auroran kanssa kimppakämppään. Jälkiviisaana voinee todeta, että jos suhteeni olisi ollut kunnossa ei tuonkaltaista ihastumista sveduun olisi tullut. Hainhan hänestä ilmiselvästi sitä kaikkea mitä silloisessa miehessäni ei ollut.
Eron kuohuissa onnistuin tavoilleni typerän uskollisena sotkeentumaan jo neljättä kertaa eksääni Kariin. Karilla on pinttynyt tapa yrittää pelastaa minua elintavoiltani. Hän selvästi välittää minusta paljon ja minä olen vuosikaudet yrittänyt välittää hänestä yhtälailla takaisin. Tunteeni vain eivät koskaan muodostuneet sellaisiksi kuin hänellä. Turvallisuudenkaipuisena kuitenkin syyllistyn kerta toisensa jälkeen yrittämiseen hänen kanssaan. Ja vaikka tällä kertaa yritin tehdä hänelle selväksi etten ole alkamassa enää suhteeseen epäonnistuin surkeasti ja satutin häntä taas. Ja olen kyllä itselleni siitä todella vihainen.
No. Sinkkuiluhan se joka tapauksessa käynnistyi vanhoissa merkeissä, miestä siellä täällä ja tuolla. Panoja täysin omituisissa paikoissa joista nyt mainittakoon vaikka erään kerhotilan takahuone miehen kanssa jota en ollut kyseistä iltaa ennen koskaan tavannut (ja jälkeenkin olen vaihtanut hänen kanssaan vain kaksi lausetta vaikka hän uudemman kerran kohdatessammekin yritti herutella ja minä pakenin sujuvasti toiseen syliin) ja Kaapelitehtaan suihkutilat erään entisen hoitoni kanssa johon törmäsin tuona iltana täysin sattumalta. Tästä tapauksesta ei sentään luojan kiitos tarvitse olla huolissaan, onhan hän parisuhteessa (joskin jollain tasolla polygamisessa sellaisessa) eikä meidän panomme ole koskaan johtaneet mihinkään. Kuvio on molemmille selvä, hauskanpitoa ja se siitä.
Huomioitavaa tässä lienee se, että erostani ei ole edelleenkään aikaa kuin kaksi kuukautta...
Sinkkumeiningit huipentuivat sitten uuteenvuoteen. Vanhan ystäväni Sannan kanssa päätimme suunnistaa suuriin konemusiikkijuhliin. Verestääksemme vanhoja muistoja olimme päättäneet käyttää hiukan muutakin kuin laillisia päihteitä. Menneessä elämässä niitä kului paljon, nykyisellään hyvin harvoin. Vahvassa kännissä ja reippaissa vauhdeissa hiihtäessä ympäri juhlapaikkaa huomasin tiedustelevani Sallalta erään vanhan puolitutun Jannen sosiaalista statusta. Sen enempää muistikuvia minulla ei illasta sitten juuri olekaan, mutta jotenkin olen tämän Jannen kuitenkin itselleni koukannut. Kiihkeiden suuteloiden jälkeen häivyimme aikaisin aamulla juhlista minun luokseni tehdäksemme sen mitä tehtävä oli ja minä sain mitä minä olin vailla. Sääli etten saa orgasmeja humalassa - libido kun muuten on sitäkin korkeammalla.
Vietimme päivän Jannen kanssa meillä, joimme viiniä aamusta asti, poltimme laatikosta löytyneet jointit ja nuuskasimme loput jauhot. Illan tullen minä jatkoin toisaalle kun hän lähti auttamaan juhlien purkamisessa. Ympärikännissä sammuin kerhotiloihin vain puolihorroksessa havaitsevani erään toisen hyvän ystäväni kai yrittävän kertoa minulle jotain herkistä tunteistaan. Ignoroin ne koska en tahdo menettää tätä ystävää - kerrottakoon hänestä myöhemmin.
Jannesta nyt mainittakoon kuitenkin vielä sen verran, että hän kiehtoo minua. Leveähymyinen, pitkä ja hoikka (minun makuuni ovat pitkät ja hoikat..) ja ilmeisen hyvin varusteltu nuorimies olisi tervetullut lisä tähän elämään. Kuten olen kertonut, en nyt kotileikkien jälkeen kaipaa elämääni parisuhdetta mutta sopivaa viihdettä kyllä senkin edestä. Uskon, että hän sitä minulle voisi tarjota. Valitettavasti hän ei vain pidä minuun kovin aktiivisesti yhteyttä, voiko tästä päätellä etten kiinnosta häntä? Hän ei ole mikään naistennaurattajatyyppi eikä omien sanojensa mukaan ennen uuttavuotta ollut vuoteen saanut... Olemme joka tapauksessa sopineet, että voisin mahdollisesti mennä hänen luokseen lauantaina. Odotan innolla, jännityksellä ja mielenkiinnolla mitä siitä voisi seurata (valitettavasti on mahdollista etten ulkoisista syistä pääse sinne, pännii..)
Jannesta todennäköisesti tullaan tässä blogissa vielä kuulemaan.
Toinen maininnan arvoinen kaveri on sitten Repe. Olemme tapailleet joskus, tapelleet, naineet, jutelleet jne. Välillä katoamme toistemme elämistä vuosiksi vain palataksemme sopivassa välissä takaisin saamaan hiukan lämpöä. No. Repen nuori ja sievä tyttöystävä jätti hänet - tai he erosivat, whatever - hetki sitten ja Repe on huonona. No, Repe ottaa yhteyttä Biancaan ja vaikka kolmeen vuoteen ei olla juuri oltu yhteyksissä Repe on tulossa nyt meille punkkaamaan ajaksi x. Saapa nähdä mitä siitä tulee. Parisuhdeyritelmämme toki on jo nähty, mutta olemme yleensä viihtyneet ihan hyvin yhdessä joten luvassa varmaan on kaljoittelua ja parisuhdetilitystä.
Siinäpä sitä selitystä tälle hetkelle. Nyt voisi pestä hampaat ja siirtyä petiin. Panettaa vaan niin perkeleesti ettei tiedä miten päin olisi.
Niinjoo, piti laittaa tähän vielä lyhyt disclaimer. Tämä blogi tulee sisältämään materiaalia joka on kirjoitettu kännissä, krapulassa, aineissa ja mitä nyt milloinkin eteen sattuu. Emme elä aina moraalisääntöjen ja lakien mukaan mutta tahdomme silti kirjoittaa tätä. Jos nämä asiat tuottavat murheita niin ei ehkä kannata lukea enempää :)
Oma sinkkuuntumiseni edellisestä parisuhteesta lähti jo elokuussa. Auroran pitkäaikainen hyvä ystävä tuli mukaan Auroran eksän ja minun hyvän ystäväni kotibileisiin. Olin toki itsekin tavannut tämän kaikinpuolin rasittavan oloisen omahyväisen svedun joitain kertoja mutta olimme tainneet molemminpuolisesti todeta ettemme juuri pidä toisistamme.
Jokin kuitenkin klikkasi. Pienessä humalassa ja pitkän mekon aiheuttamassa itsetunnon puuskassa oli jotain niin merkittävää, että svedukin sen havaitsi. Sähkö välillämme oli hurjaa ja ilta huipentui suudelmaan keittiössä kaikilta muilta piilossa. Oma mieheni oli tuolloin muualla ja svedun tyttöystävä näiden kotikaupungissa.
Päätin unohtaa megamunaukseni ja pistää sen humalan piikkiin, pettäminen kun ei kuitenkaan ole mielestäni suvaittavaa toimintaa. Oletin, että kokemani elokuvamaiset tuntemukset johtuivat halvasta valkoviinistä. Mutta svedu tunsi ne myös.
Tästä lähti viikon mittainen kiihkeä salasuhde internetin ihmeellisessä maailmassa. Svedu jätti tyttöystävänsä vain palatakseen hänen kanssaan takaisin yhteen seuraavana päivänä. Itse tunsin ikävän fyysisenä kipuna - vaikken edes tuntenut ihmistä jota ikävöin. Tapasimme tämän viikon aikana kerran, svedu ajoi 300km vain istuakseen kanssani muutama tuopin verran. Ihmettelimme historiamme samankaltaisuutta ja molempien uskoa siihen, ettei tämänkaltaisia tunteita enää voisi kokea. Muutaman päivän päästä sovimme kuitenkin, ettemme lähde tähän tarinaan. Svedu päätti pyytää tyttöystävältään anteeksi ja minun mieheni jäi autuaan tietämättömäksi tapahtuneista (tosin ei kai se niin tyhmä ole etteikö poissaolevaisuuttani olisi huomannut..)
Tarina kuitenkin sai jatkoa. Svedu ei ollut valmis luopumaan minusta kokonaan - enkä kai minä hänestäkään ja salasuhteemme internetissä jatkui. Lopulta päädyimme minun vielä seurustellessa sänkyyn keskenämme. Lähinnä kai vain todetaksemme millaista se voisi olla. Ja no. Se oli helvetin hyvää, eikä tuskaisesta ähkäisystä "Vittu kun sä olet niin piukka" päätellen vastapuolikaan kylmäksi jäänyt.
Tapasimme näissä merkeissä muutaman kerran, svedu poti morkkista ja minä mietin mitä helvettiä olen tekemässä.
Lopulta päätin, että jotain on tapahduttava. Huomasin asuvani ventovieraan ihmisen kanssa sillä kahdeksan kuukauden seurustelusta yli kuukausi oli mennyt ajatukset täysin toisaalla. Tajusin mitä olen menettämässä ja päätin korjata tilanteen. Otin asian puheeksi mieheni kanssa mutta tämä oli lopulta sitä mieltä, ettei parisuhteen eteen töiden tekemisessä ole järkeä. Kaipa hänkin oli kyllästynyt poissaolooni ja hankkinut elämää tahollaan. Päätimme erota ja minä muutin kuukauden kuluttua eropäätöksestä Auroran kanssa kimppakämppään. Jälkiviisaana voinee todeta, että jos suhteeni olisi ollut kunnossa ei tuonkaltaista ihastumista sveduun olisi tullut. Hainhan hänestä ilmiselvästi sitä kaikkea mitä silloisessa miehessäni ei ollut.
Eron kuohuissa onnistuin tavoilleni typerän uskollisena sotkeentumaan jo neljättä kertaa eksääni Kariin. Karilla on pinttynyt tapa yrittää pelastaa minua elintavoiltani. Hän selvästi välittää minusta paljon ja minä olen vuosikaudet yrittänyt välittää hänestä yhtälailla takaisin. Tunteeni vain eivät koskaan muodostuneet sellaisiksi kuin hänellä. Turvallisuudenkaipuisena kuitenkin syyllistyn kerta toisensa jälkeen yrittämiseen hänen kanssaan. Ja vaikka tällä kertaa yritin tehdä hänelle selväksi etten ole alkamassa enää suhteeseen epäonnistuin surkeasti ja satutin häntä taas. Ja olen kyllä itselleni siitä todella vihainen.
No. Sinkkuiluhan se joka tapauksessa käynnistyi vanhoissa merkeissä, miestä siellä täällä ja tuolla. Panoja täysin omituisissa paikoissa joista nyt mainittakoon vaikka erään kerhotilan takahuone miehen kanssa jota en ollut kyseistä iltaa ennen koskaan tavannut (ja jälkeenkin olen vaihtanut hänen kanssaan vain kaksi lausetta vaikka hän uudemman kerran kohdatessammekin yritti herutella ja minä pakenin sujuvasti toiseen syliin) ja Kaapelitehtaan suihkutilat erään entisen hoitoni kanssa johon törmäsin tuona iltana täysin sattumalta. Tästä tapauksesta ei sentään luojan kiitos tarvitse olla huolissaan, onhan hän parisuhteessa (joskin jollain tasolla polygamisessa sellaisessa) eikä meidän panomme ole koskaan johtaneet mihinkään. Kuvio on molemmille selvä, hauskanpitoa ja se siitä.
Huomioitavaa tässä lienee se, että erostani ei ole edelleenkään aikaa kuin kaksi kuukautta...
Sinkkumeiningit huipentuivat sitten uuteenvuoteen. Vanhan ystäväni Sannan kanssa päätimme suunnistaa suuriin konemusiikkijuhliin. Verestääksemme vanhoja muistoja olimme päättäneet käyttää hiukan muutakin kuin laillisia päihteitä. Menneessä elämässä niitä kului paljon, nykyisellään hyvin harvoin. Vahvassa kännissä ja reippaissa vauhdeissa hiihtäessä ympäri juhlapaikkaa huomasin tiedustelevani Sallalta erään vanhan puolitutun Jannen sosiaalista statusta. Sen enempää muistikuvia minulla ei illasta sitten juuri olekaan, mutta jotenkin olen tämän Jannen kuitenkin itselleni koukannut. Kiihkeiden suuteloiden jälkeen häivyimme aikaisin aamulla juhlista minun luokseni tehdäksemme sen mitä tehtävä oli ja minä sain mitä minä olin vailla. Sääli etten saa orgasmeja humalassa - libido kun muuten on sitäkin korkeammalla.
Vietimme päivän Jannen kanssa meillä, joimme viiniä aamusta asti, poltimme laatikosta löytyneet jointit ja nuuskasimme loput jauhot. Illan tullen minä jatkoin toisaalle kun hän lähti auttamaan juhlien purkamisessa. Ympärikännissä sammuin kerhotiloihin vain puolihorroksessa havaitsevani erään toisen hyvän ystäväni kai yrittävän kertoa minulle jotain herkistä tunteistaan. Ignoroin ne koska en tahdo menettää tätä ystävää - kerrottakoon hänestä myöhemmin.
Jannesta nyt mainittakoon kuitenkin vielä sen verran, että hän kiehtoo minua. Leveähymyinen, pitkä ja hoikka (minun makuuni ovat pitkät ja hoikat..) ja ilmeisen hyvin varusteltu nuorimies olisi tervetullut lisä tähän elämään. Kuten olen kertonut, en nyt kotileikkien jälkeen kaipaa elämääni parisuhdetta mutta sopivaa viihdettä kyllä senkin edestä. Uskon, että hän sitä minulle voisi tarjota. Valitettavasti hän ei vain pidä minuun kovin aktiivisesti yhteyttä, voiko tästä päätellä etten kiinnosta häntä? Hän ei ole mikään naistennaurattajatyyppi eikä omien sanojensa mukaan ennen uuttavuotta ollut vuoteen saanut... Olemme joka tapauksessa sopineet, että voisin mahdollisesti mennä hänen luokseen lauantaina. Odotan innolla, jännityksellä ja mielenkiinnolla mitä siitä voisi seurata (valitettavasti on mahdollista etten ulkoisista syistä pääse sinne, pännii..)
Jannesta todennäköisesti tullaan tässä blogissa vielä kuulemaan.
Toinen maininnan arvoinen kaveri on sitten Repe. Olemme tapailleet joskus, tapelleet, naineet, jutelleet jne. Välillä katoamme toistemme elämistä vuosiksi vain palataksemme sopivassa välissä takaisin saamaan hiukan lämpöä. No. Repen nuori ja sievä tyttöystävä jätti hänet - tai he erosivat, whatever - hetki sitten ja Repe on huonona. No, Repe ottaa yhteyttä Biancaan ja vaikka kolmeen vuoteen ei olla juuri oltu yhteyksissä Repe on tulossa nyt meille punkkaamaan ajaksi x. Saapa nähdä mitä siitä tulee. Parisuhdeyritelmämme toki on jo nähty, mutta olemme yleensä viihtyneet ihan hyvin yhdessä joten luvassa varmaan on kaljoittelua ja parisuhdetilitystä.
Siinäpä sitä selitystä tälle hetkelle. Nyt voisi pestä hampaat ja siirtyä petiin. Panettaa vaan niin perkeleesti ettei tiedä miten päin olisi.
Niinjoo, piti laittaa tähän vielä lyhyt disclaimer. Tämä blogi tulee sisältämään materiaalia joka on kirjoitettu kännissä, krapulassa, aineissa ja mitä nyt milloinkin eteen sattuu. Emme elä aina moraalisääntöjen ja lakien mukaan mutta tahdomme silti kirjoittaa tätä. Jos nämä asiat tuottavat murheita niin ei ehkä kannata lukea enempää :)
Eipä sen parempaa.
Kun peli on avattu, on aika valottaa oman (mies)elämäni sisältöä. Viime vuoden loppupuolisko oli varsin rattoisaa aikaa. Elokuussa se oikeastaan alkoi, aloin löytämään omaa naisellisuuttani. Pukeuduin yhä useammin korkeisiin korkoihin ja mekkoihin. Myöhemmin otin myös hiuslisäkkeet. Huomasin, että naisellisuuden korostaminen, sai aikaan miehissä reaktioita, joiden olemassaolon olin kyseenalaistanut. Perinteiset sukupuoliroolit ja ulkonäkömallit, ne olivatkin edelleen olemassa! Minusta oli löytynyt jokin vetovoima, jonka takia miehiä alkoi pyöriä ympärillä. En mielestäni kuitenkaan tarkoituksellisesti hakeutunut tilanteisiin. Niin vain kävi joka viikonloppu. Syksyn mittaan päädyin sänkyyn ainakin perheellisen työkaverini, Biancan eksän, toisen varatun työkaverini, Biancan vanhan panon, nörtin ja teatteriopiskelijan kanssa.
Päivää ennen muuttoamme Biancan kanssa kämppiksiksi minulla oli jälleen firman bileet. Sellaiset juhlat ovat todella vaarallisia, ilmaista viinaa on loputtomasti. Tai jos ei ole, tarvittavalla viehätysvoimalla sitä aina jostain ilmestyy. Kuten tälläkin kertaa. Kolmen vuoden ajan minua hiillostanut keski-ikäinen työkaverini oli jälleen vauhti päällä. Ajattelin aluksi vain häikäilemättömästi hyväksikäyttää hänen tyhmyyttään ja lompakkoaan. Aiemmin olimme käyneet läpi asiaa, olin tehnyt selväksi etten voisi lähteä panemaan häntä, olihan hän kuitenkin lähes isäni ikäinen. Mitä enemmän hänen rajohaan join, sitä löysemmäksi moraalini mureni. Koirat olivat hoidossa, joten mahdollisuudet kontrollin menettämiseen olivat täydelliset. Lopulta lähdin hänen matkaansa.
Tänä päivänä olen periaatteessa samalla reissulla. Meillä on Sedän kanssa seksisuhde. Kokeneen miehen panemisessa on se hyvä puoli, että toinen todellakin tietää mitä tekee. Iän myötä tullut kunnioitus naista kohtaan näkyy ja tuntuu. Kyllä minua välillä hirvittää. Sedän vanhin lapsi on syntynyt samana vuonna, kun itse olen. Vääryys ja vaara kiihottaa. Työkavereille kiinnijäämisen pelko lisää molemminpuolista viehätystä. Vain tunteet on ainut asia, mikä tässä voi mennä pieleen.
Päivää ennen muuttoamme Biancan kanssa kämppiksiksi minulla oli jälleen firman bileet. Sellaiset juhlat ovat todella vaarallisia, ilmaista viinaa on loputtomasti. Tai jos ei ole, tarvittavalla viehätysvoimalla sitä aina jostain ilmestyy. Kuten tälläkin kertaa. Kolmen vuoden ajan minua hiillostanut keski-ikäinen työkaverini oli jälleen vauhti päällä. Ajattelin aluksi vain häikäilemättömästi hyväksikäyttää hänen tyhmyyttään ja lompakkoaan. Aiemmin olimme käyneet läpi asiaa, olin tehnyt selväksi etten voisi lähteä panemaan häntä, olihan hän kuitenkin lähes isäni ikäinen. Mitä enemmän hänen rajohaan join, sitä löysemmäksi moraalini mureni. Koirat olivat hoidossa, joten mahdollisuudet kontrollin menettämiseen olivat täydelliset. Lopulta lähdin hänen matkaansa.
Tänä päivänä olen periaatteessa samalla reissulla. Meillä on Sedän kanssa seksisuhde. Kokeneen miehen panemisessa on se hyvä puoli, että toinen todellakin tietää mitä tekee. Iän myötä tullut kunnioitus naista kohtaan näkyy ja tuntuu. Kyllä minua välillä hirvittää. Sedän vanhin lapsi on syntynyt samana vuonna, kun itse olen. Vääryys ja vaara kiihottaa. Työkavereille kiinnijäämisen pelko lisää molemminpuolista viehätystä. Vain tunteet on ainut asia, mikä tässä voi mennä pieleen.
Alku aina vaikeaa...
Niin että heipä hei vaan kaikille mahdollisille lukijoillemme minun osaltani.
Tämä on - Teppo M:n sanoin - meidän projektiblogimme. Olemme siis kaksi hiukan alle kolmekymppistä Helsingissä asuvaa naista. Asuimme nuorempina ja villimpinä (?) kämppiksinä ja kirjoitimme silloin yhdessä blogia, kertoaksemme toisillemme tekemisistämme silloin kun emme kotona törmänneet, ja ihan noin muuten vain, muistoksi tulevia aikoja varten.
Nyt ovat sitten ne tulevat ajat koittaneet. Lähes viiden vuoden asumuseron, kotileikkien tahoillamme jne jälkeen päädyimme jälleen kerran asuinkumppaneiksi. Allekirjoittanut muutti tähän asuntoon lyhyen, tulisen ja paljon murheita sisältäneen avosuhteen päätyttyä, Aurora kertokoot sitten omaa tarinaansa enemmän. Elämä on heitellyt tahoillaan, itse asuin tässä välissä muutaman vuoden poissa pääkaupunkiseudulta opiskelemassa paitsi uutta ammattia myös itseäni. Stadiin paluuni syynä oli osin em. mies, osin työmahdollisuudet jotka kantoivatkin hedelmää tarjoten työtä omalta alaltani joka on paitsi haluttu myös huonosti palkattu ;)
Loppiaisen siivousrupeaman, koirienlenkityksen (joita talouteemme kuuluu useita) ja muun puuhaamisen ohessa keksimme kaivella vanhan blogimme internetin kätköistä esiin. Koska blogi herätti meissä paitsi riemastusta myös kauhua menneitä elintapoja päätimme alkaa samaan puuhaan uudelleen. Jos päihdetottumukset ovatkin tasaantuneet taitaa meno muuten olla monin paikoin samanlaista. Mikäpä se sinkkunaisella muukaan mielessä olisi kuin miehet...
Jätän tähän väliin sanan paikan kirjoituskumppanilleni ja myöhemmissä merkinnöissäni pyrin hiukan valottamaan tilannetta nykyisellä ihmissuhderintamallani joka HYVIN rehevistä muodoistani huolimatta on yllättävän vilkas ;)
Tämä on - Teppo M:n sanoin - meidän projektiblogimme. Olemme siis kaksi hiukan alle kolmekymppistä Helsingissä asuvaa naista. Asuimme nuorempina ja villimpinä (?) kämppiksinä ja kirjoitimme silloin yhdessä blogia, kertoaksemme toisillemme tekemisistämme silloin kun emme kotona törmänneet, ja ihan noin muuten vain, muistoksi tulevia aikoja varten.
Nyt ovat sitten ne tulevat ajat koittaneet. Lähes viiden vuoden asumuseron, kotileikkien tahoillamme jne jälkeen päädyimme jälleen kerran asuinkumppaneiksi. Allekirjoittanut muutti tähän asuntoon lyhyen, tulisen ja paljon murheita sisältäneen avosuhteen päätyttyä, Aurora kertokoot sitten omaa tarinaansa enemmän. Elämä on heitellyt tahoillaan, itse asuin tässä välissä muutaman vuoden poissa pääkaupunkiseudulta opiskelemassa paitsi uutta ammattia myös itseäni. Stadiin paluuni syynä oli osin em. mies, osin työmahdollisuudet jotka kantoivatkin hedelmää tarjoten työtä omalta alaltani joka on paitsi haluttu myös huonosti palkattu ;)
Loppiaisen siivousrupeaman, koirienlenkityksen (joita talouteemme kuuluu useita) ja muun puuhaamisen ohessa keksimme kaivella vanhan blogimme internetin kätköistä esiin. Koska blogi herätti meissä paitsi riemastusta myös kauhua menneitä elintapoja päätimme alkaa samaan puuhaan uudelleen. Jos päihdetottumukset ovatkin tasaantuneet taitaa meno muuten olla monin paikoin samanlaista. Mikäpä se sinkkunaisella muukaan mielessä olisi kuin miehet...
Jätän tähän väliin sanan paikan kirjoituskumppanilleni ja myöhemmissä merkinnöissäni pyrin hiukan valottamaan tilannetta nykyisellä ihmissuhderintamallani joka HYVIN rehevistä muodoistani huolimatta on yllättävän vilkas ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)