Naisen heikkous arrogantteihin mulkeroihin

Niinhän siinä kävi, että kun kissa ei ole kotona hyppivät hiiret pöydillä. Tarkoittaen käytännössä siis sitä, että heti kun lähtee ilman kumppaniaan viihteelle alkaa tapahtua omituisia asioita.
Me asumme Jessen kanssa tätä nykyä yhdessä (siinä olivat ne minun komeat lupaukseni bilevuodesta ja kotileikkien välttämisestä) ja uskoisin, että olemme molemmat aika tyytyväisiä elämäämme nykytilassaan. Tai ainakin minä olen.
Lauantaina olimme kimpassa ensin isommalla porukalla maistelemassa oluita ja siidereitä mutta Jesse väsähti kesken illan. Minä ja loppuseurue jatkoimme omaan privaattikuppilaamme jatkamaan iltaa. Jossain vaiheessa näytti jo uhkaavasti siltä, että meno alkaa käydä tylsäksi mutta tukevahko känni ja yllättäen paikalle pölähtänyt jatkoseurue piristivät tunnelmaa kuitenkin. Jossain vaiheessa heräsin huomaamaan olevani reilusti parikymmenpäisessä porukassa ainoa nainen joka tietysti oli sinällään hauskaa sillä en muista milloin olisin viimeksi saanut osakseni niin paljon huomiota. Annostelin juhlijoille olutta ja tinasin itse siideriä tasaisen tappavalla tahdilla. Peittelin jonkun sammuneen vessan lattialle nukkumaan ja jatkoin illan ja siitä kääntyvän yön viettoa.

En voinut olla huomaamatta, että seurueessa paikalle tullut todella hurjan pitkä vaaleatukkainen ja silmälasipäinen miekkonen tutki mua posketon uteliaisuus katseessaan. Siiderin kuplivalla itsevarmuudella varustettuna meninkin jutulle ja kyllähän hän kovasti koitti keksiä sanottavaa mutta vaikutti auttamattoman ujolta. Jossain vaiheessa lähtiessään tyyppi esitteli itsensä ja mainitsi, että jos vaikka facebookissa haluan huudella. Imartelevaa sinällään mutta en minä. Nimen luulisin muistavani oikein ja profiilikuva sen takana näytti tutulta mutta kaveripyyntö sai jäädä laittamatta. Raja saa mennä tuossa, pidemmälle ei astuta.

Vai astutaanko?

Kaveriporukkamme koostuu aika erilaisista tyypeistä joista yksi on aina herättänyt mussa ristiriitaisia fiiliksiä. Aurora on ollut ihan avoimen ihastunut tähän tyyppiin ja niin tavallaan minäkin. Mutta ihan rehellisesti sanottuna kaverimielessä. Tyyppi on sellainen pykälää fiinimpi, selkeästi hyväpalkkainen töölöläinen joka arvostaa täysin erilaisia asioita kuin minä. Tottakai hyvät supliikkitaidot ja katseen kestävä ulkonäkö ovat aina miellyttäviä seikkoja, mutta tässä tapauksessa vain toverimielessä. Minä olen näyttäytynyt tämän miehen nähden alasti (saunassa) joka kertoo siitä etten ole kovin tohkeissani ollut. Koska minun kroppani ei ole erityisen katseenkestävä ja niistä tyypeistä joista haluan jotakin ottaa todella aikansa ennenkuin osaan esiintyä nahat näkyvillä luontevasti. Tämä tyyppi on omituinen sekoitus vuorotellen perheenisää ja svedua. Se tsemppailee kovasti ja koittaa elää perhe-elämää hiukan takakireän oloisen fiinin avovaimonsa kanssa mutta sopivan tilaisuuden tullen hänelläkin selvästi vanha veri kuohahtelee. Näin oli ilmeisesti käynyt joitain aikoja takaperin jonkun satunnaisen mimmin kanssa joka oli nyt sitten jäänyt vaivaamaan hänen päätään. Jutustelimme aiheesta ja luultavasti (en muista) sivusimme samalla keskustelussa myös hiukan Auroraa. Totesin, että minun osaltani hän on kyllä kovasti hurmaava ja miellyttävä tyyppi, hyvää juopotteluseuraa mutta enemmän veljellisesti.

Niin perinteistä kuin se yli-itsetuntoisille miehille on tämä herrasmies otti väitteeni haasteena. Tarpeena katsoa onko todella näin vai voisiko hän jotenkin taitavasti saada minut sulamaan. Raivostuttava piirre miehessä. Mutta minä olin humalassa ja voimieni tunnossa vallitsevan testosteronimeren vuoksi - sellaisen joka on olemassa vain minua varten - ja annoin hänen pistää parastaan. Ja samalla kun siideri kupli päässäni, nuuskuttelin hänen todella kivan tuoksuista partavettään (sillä hän todella piti huolen ettei ollut kymmentä senttiä kauempana minusta kuin korkeintaan vessassakäynnin ajan) ja tunnit kuluivat unohdin suojamuurini lopulta kolmeksi sekunniksi. Kuten ystäväni hyvin myöhemmin totesi, sellaiset arrogantit mulkut kun voivat saada naisen tuntemaan itsensä todella erityisiksi. Töölöläinen onnistui varastamaan minulta yhden suukon joka kesti kolme sekuntia ja päättyi raivokkaaseen tuuletukseen "Jessss! VOITIN!". Minun huolella rakennettu itseluottamukseni romahti hetkellisesti mutta yritin paikata tilanteen lyömällä häntä nyrkillä hartiaan ja sanomalla reippaasti, että perkeleen huijari! Loppuilta menikin sitten haavoja nuollessa vaikka töölöläinen paikkaili kovasti, että on pitkään jo miettinyt millaista mua olis suudella. Sen verran sain loppuhoitoa, että myöhemmin nyhjäydyin hänen kainaloonsa sohvalla videoita katsomaan enkä nyt ainakaan tullut häädetyksi pois.

Se mikä minua tässä tilanteessa nyt ihan oikeasti harmittaa on tietenkin myöntää, että tällaisia me naiset olemme. Miehet saavat meiltä mitä tahansa jos ovat varustettuja riittävällä itseluottamuksella, ripauksella smoothia käytöstä ja kykyä kohottaa hieman itseluottamusta, saada meidät tuntemaan olomme todella erityisiksi edes pienen hetken. Ja minä muistan taas, että todella, vaikka olen parisuhteessa, itseluottamukseni on nykyään (ainakin entiseen verrattuna) ihan hyvä niin menen tuohon samaan naruun silti. Vaikka TIEDÄN että kyseessä on peli ja tiedän myös sen pelin säännöt.