Menkathan ne

Parin viimepäivän ahdistus purkautui tänään vatsanpoltteluna ja muutamana ruskeana tuhruna. Pitäis alkaa pitää oikeasti kirjaa siitä milloin nämä depikset iskevät jotta osais varautua ennakkoon.

kyllä vituttaa

Synttärit oli ja meni. Saldoksi jäi epämääräinen pussailutuokio Jessen kanssa kuppilan pihalla toisten istuessa sisällä. Janne ei odotetusti tullut paikalle. Hupaisaksi yksityiskohdaksi muodostui selkeästi Jessestä mustasukkainen hoito joka vääntyi paikalle puolustamaan reviiriään. Me istuimme Jessen kanssa toisiimme katsomatta eri puolilla pöytää vaihtamatta sanaakaan ja lopulta mimmi luovutti ja lähti ja me saimme hyvästellä toisemme rauhassa. Kaipa Jesseä kuitenkin halutti hiukan ihoa saada kun se jäi seurueesta paikalle viimeiseksi vaikka sen kaverit ja tuttavat poistuivatkin aiemmin.

Torstai krapulassa töissä, perjantai-ilta kotona kun missään ei ollut ketään. Himassa oli tavallaan ihan mukavaa olla ja nukuttua tuli pitkään, sekä juoruttua Jessen kanssa yötä myöten niitänäitä.
Lauantaina odotetusti istumaan iltaa eräälle nettitutulle ja siitä kuppilaan jossa seurueeseen liittyi myös Jesse. Flirttailua, katseita, biletunnelmaa, hymyjä. Jopa niin paljon, että lisäkseni porukassa ainoana naisena mukana ollut Noora katsoi tarpeelliseksi tiedustella väleistämme. Porukka on tosiaan tiennyt ensimmäisestä kännisestä panostamme, mutta jälkimmäisten jäätyä vain meidän välisiksemme on osa jännityksestä tullut juuri siitä jännityksestä, että kauanko saamme pidettyä homman vain omana tietonamme. Huonona valehtelijana ja edes jokseenkin rehellisenä ihmisenä myönsin Nooralle, että väleihimme saattaa liittyä jotain mistä muut eivät ole tienneet. Ei tunteita, mutta jotain säpinää. "No te vilkuilette toisianne koko ajan" oli vähän sellaisella suloisella tavalla naiivin Nooran mielipide tilanteesta.

Vaikuttaa siltä, että vaikka olen tuntenut tuon seurueen vasta melkoisen vähän aikaa ovat he ottaneet minut hauskaksi osaksi sosiaalista kuviotaan. Koska porukassa naisia on vähän ja esimerkiksi tämä Jessen hoito on selvästi tottunut saamaan paljon huomiota olen suhtautunut melko varovaisesti porukkaan. En jaksa ottaa naisten vihoja niskoilleni jos astun jonkun sosiaalisessa kuviossa "ylempiarvoisen" varpaille. Mutta miehet ovat selvästi mutkattomampia eivätkä varatut naiset jaksa murjottaa toisten tekemisistä joten nautiskelin lauantai-illasta täysin siemauksin. Lopulta Jesse luovutti ja tuli lähelle, pyrki suutelemaan toisten nähden (minun hienoisista vastusteluistani huolimatta) ja tarpeeksi kärttämällä sai tahtonsa läpi. Nyt meistä on sitten todistusaineistoa kuvamuodossa yhteisön hakemistossa ja minä tiedän, että mustasukkaisuutta on luvassa. No, se ei toivottavasti kohdistu minuun ja tekemisiini vaan Jesse saa kärsiä toimiensa seuraukset keskenään nahoissaan.

Keskustelut netissä Jessen kanssa ovat saaneet yllättävän syvällisiäkin ulottuvuuksia. Ei taida olla pelkkää mielistelyä ja toosan hinaamista lausunto, että olen yllättävän älykäs naiseksi. Tai sitten se on kovempi pelimies kuin luulisikaan. Joka tapauksessa olemme puhuneet paljon ja se on kohteliaasti jopa muistanut mainita, että olen jotenkin erilainen kuin "perushoidot". No, niin tai näin haluan ajatella niin. Kun puhuttiin perjantain vilkuiluista ja nauratuksista ja kerroin näkemykseni yhteisen salaisuuden hauskuudesta Jesse vaikutti ehkä lievästi pettyneeltä. Toiseksi syyksi vilkuiluun tietysti mainitsin tilanteen tarkastuksen mahdollisen saannin varalta. Jesse kuittais ajatelleensa sanoa jotain kauniimpaa mutta, että noinhan se taitaa mennä. Tottakai kärtin sitä kauniimpaa lausuntoa ja Jesse imelästi totesi olevansa "ihan fiilareissa" hymystäni ja niistä katseista. No, kutittaahan hyvä flirtti aina vatsanpohjaa!

No, Jannen kanssahan oli ollut puhetta, että sunnuntaina yhdessä katsomaan koiranpentuja. Ihme kyllä krapulastani ja Jannen saamattomuudesta huolimatta löysin itseni autonratista Jannen tietyllä tavalla kodikkaasti räplätessä automankkaa ja vaihdellen musiikkia dj:n ammattitaidolla. Mulla oli ikävä sitä. Ja se, että se toi mulle SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAN (ainoana) tullessaan sekoitti mun pasmoja entisestään. Huoh. Oli paska olo. Kotiintullessa ahdisti ja suretti, heitin Jannen kotiinsa ja nukuin yksin. Pyörin sängyssä ja ahdistelin.

Äh. Ajatus pätkii. Jatkan joskus.

Murheita

Murhetta riittää kerrakseen. Olenko rikkonut joskus niin paljon peilejä, etten pääse tästä huonon onnen kirouksesta. Jatkuvasti yhden asian saatuani kuntoon, toinen osa-alueeni räjähtää. Koirat ovat jatkuvasti tuottaneet ongelmia. Tällä kertaa hankaluudet menevät niin pitkälle, että toisesta on luovuttava. Tunne on aivan järkyttävän voimakas, järki kuitenkin tietää mitä pitää tehdä. Sekä minä, että koira joutuisimme kärsimään niin paljon, jos antaisin sen eläimen jatkaa.

Viikko meni uneliaasti lipuen ohi. Juteltiin Jannen kanssa netitse päivittäin mutta emme sopimuksen mukaan tavanneet. Viikonloppuna sovittiin, että maanantaina voisin mennä heille. Minua jännitti ihan helvetisti etukäteen. Istuin autossa Jannen työpaikan edustalla maha krampissa ja ihmettelin, että mitä sanoisin. Janne tuntui jokseenkin yhtä jäykältä.
Menimme heille, katsoimme sarjoja, Janne puuhasi meille iltapalaksi patonkia ja katsoimme lisää sarjoja. Sängyssä oli taas ahdasta ja kuuma ja vaikka Janne nukkui alasti minä jätin päälleni topin ja alushousut. Heräilin pitkin yötä ja näin omituisia unia. Aamulla olo oli aikalailla yhtä outo. Emme olleet vaihtaneet yhtään suukkoa ja vain muutaman silityksen. Janne oli hieronut illalla jumittuneita harteitani mutta ne särkivät edelleen. Aamupalaksi sain sänkyyn jugurttia ja mysliä ja lojuimme siihen asti että letitin tukkani ja lähdin töihin. Lähtiessä Janne tuli vielä rutistamaan kunnolla ja antoi suukon suulle. Ilmassa oli jäähyväisten tuntua ja mun olo aikalailla kurja.

Ajaessani Finnoontietä taakse ilmestyi poliisiauto. Ehdin jo miettiä että ajoinko punaisia päin vai mitä hittoa. Armon herroilla oli sitten asianaan antaa mulle varoitus koska ajoin liian lumisella autolla. Vittujen kevät.

Iltasella jutusteltiin netitse Jannen kanssa ja se totesi mun olevan kauheen ihana tyyppi johon olis mahtavaa todella ihastua mutta että tunteet ei nyt vaan ole semmoiset. No eihän ne ole mullakaan mutta kyllähän tietynlainen pakkien saaminen aina kirpaisee. Janne kuitenkin tahtois aina toisinaan omien sanojensa mukaan tavata mua ja tutustua muhun ja sitä vierihoitoakin olis kiva harjoittaa jos vaan homma pysyy hanskassa ettei kummallekaan osapuolelle tule pahoja fiiliksiä. No, katsotaan. Sunnuntaina se tahtoisi kuitenkin lähteä taas matkaan katsomaan koiranpentuja ja ilmeisesti se edelleen haluais viedä mut koirineni tapaamaan veljeään koirineen. Erikoinen tilanne sinällään mutta mikäs siinä. Mun kurja olo helpottui keskustelun myötä ja alkuun tullut vitutus laantui puolessa tunnissa. Mä en rehellisesti voi sanoa ihastuneeni Janneen tässä kovinkaan paljoa, sen elintapoihin ja tekemisiin, ja vaikka se onkin pitkä, hoikka ja kauniskasvoinen sekä kivaa juttuseuraa ei homma ole ottanut sellaista tuulta alleen kuin sen näillä tapailuilla jo olisi pitänyt. Ja minulla on edelleen uudenvuodenlupaus pidettävänä.

Jessen kanssa keskustelu sivuaa seksiä, seksiä, seksiä ja seksiä. Koitan edelleen pehmitellä sitä ajatukselle, että panna voisi ihan selvinpäinkin ja mieluiten mahdollisimman pian... Eikä se nyt asiaa ole kiistänytkään, tokaisi se tuossa jokunen tovi sitten esimerkiksi, että ei jaksa liikkua kotoaan iltaisin yleensä mihinkään mutta jos jaksaisi niin olisi täällä höyläämässä mua yötäpäivää. Heh. Muistaa se lähes joka päivä mainita, että oon sen mielestä kiva (mitä tohonkin nyt sitten vastaisi?) ja toisinaan kehuu että oon sen mielestä kauniskasvoinen. Ihan sama. Kunhan sais sitä seksiä.

Läppärin akku vetelee viimeisiä henkäyksiä joten päätän blogaukseni tähän tältäerää. Huomenna on synttärit, saapa nähdä ketä paikalle tulee, Jesse mietti että muutaman vois tulla ottamaan, Janne soutaa ja huopaa asian kanssa ja mustasukkaisesta Karista en ole varma, se miettii asiaa mutta sitten taas ei ehkä uskalla tulla välttääkseen omia kurjia olojaan.