maanantai 8. helmikuuta 2010

Murheita

Murhetta riittää kerrakseen. Olenko rikkonut joskus niin paljon peilejä, etten pääse tästä huonon onnen kirouksesta. Jatkuvasti yhden asian saatuani kuntoon, toinen osa-alueeni räjähtää. Koirat ovat jatkuvasti tuottaneet ongelmia. Tällä kertaa hankaluudet menevät niin pitkälle, että toisesta on luovuttava. Tunne on aivan järkyttävän voimakas, järki kuitenkin tietää mitä pitää tehdä. Sekä minä, että koira joutuisimme kärsimään niin paljon, jos antaisin sen eläimen jatkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti