Naisen heikkous arrogantteihin mulkeroihin

Niinhän siinä kävi, että kun kissa ei ole kotona hyppivät hiiret pöydillä. Tarkoittaen käytännössä siis sitä, että heti kun lähtee ilman kumppaniaan viihteelle alkaa tapahtua omituisia asioita.
Me asumme Jessen kanssa tätä nykyä yhdessä (siinä olivat ne minun komeat lupaukseni bilevuodesta ja kotileikkien välttämisestä) ja uskoisin, että olemme molemmat aika tyytyväisiä elämäämme nykytilassaan. Tai ainakin minä olen.
Lauantaina olimme kimpassa ensin isommalla porukalla maistelemassa oluita ja siidereitä mutta Jesse väsähti kesken illan. Minä ja loppuseurue jatkoimme omaan privaattikuppilaamme jatkamaan iltaa. Jossain vaiheessa näytti jo uhkaavasti siltä, että meno alkaa käydä tylsäksi mutta tukevahko känni ja yllättäen paikalle pölähtänyt jatkoseurue piristivät tunnelmaa kuitenkin. Jossain vaiheessa heräsin huomaamaan olevani reilusti parikymmenpäisessä porukassa ainoa nainen joka tietysti oli sinällään hauskaa sillä en muista milloin olisin viimeksi saanut osakseni niin paljon huomiota. Annostelin juhlijoille olutta ja tinasin itse siideriä tasaisen tappavalla tahdilla. Peittelin jonkun sammuneen vessan lattialle nukkumaan ja jatkoin illan ja siitä kääntyvän yön viettoa.

En voinut olla huomaamatta, että seurueessa paikalle tullut todella hurjan pitkä vaaleatukkainen ja silmälasipäinen miekkonen tutki mua posketon uteliaisuus katseessaan. Siiderin kuplivalla itsevarmuudella varustettuna meninkin jutulle ja kyllähän hän kovasti koitti keksiä sanottavaa mutta vaikutti auttamattoman ujolta. Jossain vaiheessa lähtiessään tyyppi esitteli itsensä ja mainitsi, että jos vaikka facebookissa haluan huudella. Imartelevaa sinällään mutta en minä. Nimen luulisin muistavani oikein ja profiilikuva sen takana näytti tutulta mutta kaveripyyntö sai jäädä laittamatta. Raja saa mennä tuossa, pidemmälle ei astuta.

Vai astutaanko?

Kaveriporukkamme koostuu aika erilaisista tyypeistä joista yksi on aina herättänyt mussa ristiriitaisia fiiliksiä. Aurora on ollut ihan avoimen ihastunut tähän tyyppiin ja niin tavallaan minäkin. Mutta ihan rehellisesti sanottuna kaverimielessä. Tyyppi on sellainen pykälää fiinimpi, selkeästi hyväpalkkainen töölöläinen joka arvostaa täysin erilaisia asioita kuin minä. Tottakai hyvät supliikkitaidot ja katseen kestävä ulkonäkö ovat aina miellyttäviä seikkoja, mutta tässä tapauksessa vain toverimielessä. Minä olen näyttäytynyt tämän miehen nähden alasti (saunassa) joka kertoo siitä etten ole kovin tohkeissani ollut. Koska minun kroppani ei ole erityisen katseenkestävä ja niistä tyypeistä joista haluan jotakin ottaa todella aikansa ennenkuin osaan esiintyä nahat näkyvillä luontevasti. Tämä tyyppi on omituinen sekoitus vuorotellen perheenisää ja svedua. Se tsemppailee kovasti ja koittaa elää perhe-elämää hiukan takakireän oloisen fiinin avovaimonsa kanssa mutta sopivan tilaisuuden tullen hänelläkin selvästi vanha veri kuohahtelee. Näin oli ilmeisesti käynyt joitain aikoja takaperin jonkun satunnaisen mimmin kanssa joka oli nyt sitten jäänyt vaivaamaan hänen päätään. Jutustelimme aiheesta ja luultavasti (en muista) sivusimme samalla keskustelussa myös hiukan Auroraa. Totesin, että minun osaltani hän on kyllä kovasti hurmaava ja miellyttävä tyyppi, hyvää juopotteluseuraa mutta enemmän veljellisesti.

Niin perinteistä kuin se yli-itsetuntoisille miehille on tämä herrasmies otti väitteeni haasteena. Tarpeena katsoa onko todella näin vai voisiko hän jotenkin taitavasti saada minut sulamaan. Raivostuttava piirre miehessä. Mutta minä olin humalassa ja voimieni tunnossa vallitsevan testosteronimeren vuoksi - sellaisen joka on olemassa vain minua varten - ja annoin hänen pistää parastaan. Ja samalla kun siideri kupli päässäni, nuuskuttelin hänen todella kivan tuoksuista partavettään (sillä hän todella piti huolen ettei ollut kymmentä senttiä kauempana minusta kuin korkeintaan vessassakäynnin ajan) ja tunnit kuluivat unohdin suojamuurini lopulta kolmeksi sekunniksi. Kuten ystäväni hyvin myöhemmin totesi, sellaiset arrogantit mulkut kun voivat saada naisen tuntemaan itsensä todella erityisiksi. Töölöläinen onnistui varastamaan minulta yhden suukon joka kesti kolme sekuntia ja päättyi raivokkaaseen tuuletukseen "Jessss! VOITIN!". Minun huolella rakennettu itseluottamukseni romahti hetkellisesti mutta yritin paikata tilanteen lyömällä häntä nyrkillä hartiaan ja sanomalla reippaasti, että perkeleen huijari! Loppuilta menikin sitten haavoja nuollessa vaikka töölöläinen paikkaili kovasti, että on pitkään jo miettinyt millaista mua olis suudella. Sen verran sain loppuhoitoa, että myöhemmin nyhjäydyin hänen kainaloonsa sohvalla videoita katsomaan enkä nyt ainakaan tullut häädetyksi pois.

Se mikä minua tässä tilanteessa nyt ihan oikeasti harmittaa on tietenkin myöntää, että tällaisia me naiset olemme. Miehet saavat meiltä mitä tahansa jos ovat varustettuja riittävällä itseluottamuksella, ripauksella smoothia käytöstä ja kykyä kohottaa hieman itseluottamusta, saada meidät tuntemaan olomme todella erityisiksi edes pienen hetken. Ja minä muistan taas, että todella, vaikka olen parisuhteessa, itseluottamukseni on nykyään (ainakin entiseen verrattuna) ihan hyvä niin menen tuohon samaan naruun silti. Vaikka TIEDÄN että kyseessä on peli ja tiedän myös sen pelin säännöt.

hapankaalia, makkaraa ja natseja

Hmm hmm hmm. The point of break on nyt sitten. Se Saksanreissu josta puhumista me ollaan vältelty Jessen kanssa jatkuvalla syötöllä.
Viime viikonlopun angsti ehti jollain levelillä laantua ja tavattiinkin tossa suht menestyksekkäästi kuitenkin. Ahdistuksesta ei puhuttu ja oli jokseenkin mukavaa. Olin auttamassa sitä roudaamaan uudelle asunnolleen jotain huonekaluja ja jeesailemassa muuten. Se kävi viikolla yöpymässä meillä ja nukkui huonosti kun pentu mekkaloi. Mulle jäi omituinen fiilis sen antamasta suuseksistä. Se teki kaiken, omalla tavallaan, osaavasti ja agressiivisesti ja mä tulin paineella niinkuin aina sen kanssa. Jotenkin olo oli kuitenkin tyhjä sen jälkeen ja vietin aika pitkän tovin maaten ja tuijottaen kattoa. Murehdin sitä ja tätä ja totesin että pillukin tuntuu omituiselta. Mulla oli joku tovi sitten epäspesifi emätintulehdus luultavasti kaksisuuntaisen liikenteen perseen ja pimpin välillä takia ja nyt tuntui limakalvot taas epämääräisiltä vaikka oltiin oltu merkittävästi varovaisempia asian kanssa.

No siis. Makasin aloillani, tuijotin vuorotellen ovea ja kattoa ja tunsin oloni omituiseksi. Vähän hyväksikäytetyksi, semminkin kun itse seksi alkoi siitä että lueskelin kirjaa ja Jesse tuli makaamaan mun päälle. Ilmeisesti mun pohdinta herätti Jessessä jonkinlaista hämmennystä koska se silitteli mua, kiehnäsi kyljessä, kertoi, että olen sen mielestä aika ihana ja sen sellaista.

Viikko meni ja me edelleenkin välteltiin puhumasta Saksanreissusta. Homman nimihän on se, että Jessellä on ollut epämääräistä säpinää panoineen sellaisen kisakireän pienen thaikkuperseen kanssa. Mimmi on 20 ja täysidiootti mutta vetoaa tietysti mieheen kuin mieheen cheerleaderkroppineen ja minä leveän perseeni ja roikkuvien tissieni kanssa en voi mitenkään kilpailla huomiosta sen kanssa. Mimmi on naruttanut Jesseä ilmeisesti jo jokusen vuoden ja saanut tahtoaan läpikin sen kanssa. Jonkun säätönsä jälkeen nämä kaksi olivat sitten varanneet yhteisen huoneen tolle ison porukan saksanmatkalle. Asia kävi ilmi jo aikoja sitten mutta on noussut esiin vain kerran, meidän tupareissa kuittasin aiheesta Jesselle kun se mustisteli mulle svedusta. Mä olen tietysti miettinyt asian nostamista esiin useita kertoja, etenkin eräiden juhlien jälkeen jossa tämä pissis sattui olemaan ja mua ahdisti aivan saatanasti. Tällöin me kännipäissään Jessen kanssa käytiinkin jotain keskustelua aiheesta, tai lähinnä kai mä tilitin sille miten mua vituttaa tuntea oloni niin ahtaaksi sen teinin seurassa, että pännii tälläista vanhaa eukkoa tuntea asemansa uhatuksi sen seurassa. Valtiettavasti en muista millaisiin lopputuloksiin keskustelumme sitten päättyi.

No. Minä pojotan nyt joka tapauksessa pääsiäistä kotona, vainoilen ajatuksesta niistä kahdesta samassa hotellihuoneessa ja potkin itseäni koska minulla ei ollut selkärankaa puhua asiasta etukäteen Jessen kanssa. Eilen jeesasin sitä vielä viemällä sille sen täällä pesemät pyykit ja heittämällä sen samalla junalle. Se marisi, että tulee mua ikävä reissulla ja toisaalta olis kiva viettää pääsiäinen vieressä kiehnäten. Kuittasin tekopirteästi, että sillä epäilemättä on saksassa muutakin mietittävää kuin minä. Pasilan asemalla se suuteli mua ja kysyi nähdäänkö maanantaina. Jaa-a. Saa nähdä nähdäänkö.

Tänään illalla mietin kehtaisinko lähettää sille viestin kun siitä ei ole mitään kuulunut. Toisaalta kun itse olin viikonlopun eestissä reissulla se viestitti mulle joskus keskellä yötä. Itsekin viestitin sille jotain reissunpäältä. No, laitoin sitten lopulta viestin kysyäkseni kuulumisia ja vastaus oli, että hauskaa on ja "<3". Puuh. Odotin puoli tuntia ja vastasin kertoakseni että nukuin tänään päiväunet. Damdidam. Mä oon niin säälittävä.

update

Olo on kurja. Tilanne on masentava. Life sucks. Argh.

Minä sitten annoin sen tapahtua kuitenkin. Annoin Jessen päästä nahkani alle kun tupaantuliaisissamme päädyimme selkkaukseen minun lähenneltyä svedua hänen nähdensä. Tukahtunut "miltä sä luulet, että musta tuntuu kattoa kun sä pussailet jonkun toisen kundin kanssa" mursi mussa jonkun suojakuoren ja meidän panotreffimme muuttuivat tapailuksi.
Ei tässä ole ollut aikaa kirjoittaakaan kun toisen seurassa on ollut hyvä. Aluksi varovaiset ja ujot kohtaamiset vaikeine ja unettomine öineen ja haparoivine kosketuksineen muuttuivat hiljalleen tottuneiksi, varmoiksi, kiihkoisiksikin. Kosketuksia vaihdettiin muutenkin kuin seksin takia, saatettiin vaan maata sängyssä tunnustellen toisen ihoa ja nauttien läheisyydestä. Mitähän tässä nyt on mennyt, kuukausi? Puolitoista? Olen seonnut laskuissa.
Muiden silmissä me olemme jo pari. Mutta ei me olla. Jesse ei ole yli eksästään ja vaikka meidän on hyvä toistemme lähellä purkautui sen ahdistus menneeseen eroon tässä lähipäivinä niin, että tuntuu että hän on taas kilometrien päässä minusta. Samaan syssyyn minulle tuli uusi koira ja olen sidottu olemaan kotona sen kanssa, juhliminen on ohi nyt hetkeksi. Jotenkin niin helvetin tyypillistä että nämä kaksi asiaa sattuivat taas samaan aikaan. Niinkuin jommassakummassa, erofiiliksissä tai puppybluesissa ei yksinään olisi tarpeeksi sietämistä. Semminkin kun tämä viikko Jessen kanssa ennen sen eksäahdistuksia oli ehkä parhainta mitä meillä on ollut. Olimme molemmat sairaslomalla ja vaan lojuimme meillä, verhot kiinni, pimeässä huoneessa kahdestaan.

Eilen kävin Jessellä. Kosketukset tuntuivat väkinäisiltä, mulla oli olo että tuppauduin sen seuraan väkisillä. Lopulta se makasi hetken mun sylissä ja kun se oli rauhoittunut mä totesin, että taitaa olla aika lähteä kotiin. Jesse totesi että taitaa jäädä kotiin ja mä annoin sen jäädä. Lähtiessäni se vielä kysyi, että nähdäänkö tänään. Totesin, että nähdään vaan mutta musta tuntuu ettei se tahdo nähdä.
Se vähä mitä ollaan tänään jutusteltu koneella tuntuu väkinäiseltä sekin, vaikka se sanoo nukkuneensa paremmin ja olevansa paremmalla tuulella. Kysyin mitä suunnitelmia päivälle ja se sanoi ettei mitään. Mä en kehtaa pyytää sitä tulemaan tänne koska en tiedä huvittaako sitä ja täällä pyörii nyt tämä koirasirkus. Toisaalta en voi jättää uutta pentuakaan kovin pitkäksi aikaa yksin joten sen luokse meneminenkään tuskin on vaihtoehto.

Jotenkin se tämän viikon alku kulminoi tän tilanteen. Aina ne menee näin, minä tulen alas niin helvetin kovaa ja korkealta, että kylkiluita murtuu rysäykseen. Kyllä Jesse musta tykkää, en mä sitä epäile, mutta se ei tykkää musta niinkuin se tykkäs eksästään eikä niinkuin sen pitäis tykätä jotta tästä vois kehittyä mitään muuta kuin se mitä se nyt on. Tarpeiden tyydytystä. Ja minä olen niin saatanan tyhmä idiootti että päästän nämä tyypit nahkani alle, en osaa olla yksin ja alan jossain typeryyteni huumassa elätellä taas toiveita siitä että josko tästä kuitenkin olisi tulossa jotakin. Tuijotan muutaman viikon takaisilta juhlilta meistä olevaa yhteiskuvaa ja mietin että miksi vitussa tässä taas kävi näin. Ja tiedänhän mä siihen sen vastauksen. Kun minä en ikinä opi.

Menkathan ne

Parin viimepäivän ahdistus purkautui tänään vatsanpoltteluna ja muutamana ruskeana tuhruna. Pitäis alkaa pitää oikeasti kirjaa siitä milloin nämä depikset iskevät jotta osais varautua ennakkoon.

kyllä vituttaa

Synttärit oli ja meni. Saldoksi jäi epämääräinen pussailutuokio Jessen kanssa kuppilan pihalla toisten istuessa sisällä. Janne ei odotetusti tullut paikalle. Hupaisaksi yksityiskohdaksi muodostui selkeästi Jessestä mustasukkainen hoito joka vääntyi paikalle puolustamaan reviiriään. Me istuimme Jessen kanssa toisiimme katsomatta eri puolilla pöytää vaihtamatta sanaakaan ja lopulta mimmi luovutti ja lähti ja me saimme hyvästellä toisemme rauhassa. Kaipa Jesseä kuitenkin halutti hiukan ihoa saada kun se jäi seurueesta paikalle viimeiseksi vaikka sen kaverit ja tuttavat poistuivatkin aiemmin.

Torstai krapulassa töissä, perjantai-ilta kotona kun missään ei ollut ketään. Himassa oli tavallaan ihan mukavaa olla ja nukuttua tuli pitkään, sekä juoruttua Jessen kanssa yötä myöten niitänäitä.
Lauantaina odotetusti istumaan iltaa eräälle nettitutulle ja siitä kuppilaan jossa seurueeseen liittyi myös Jesse. Flirttailua, katseita, biletunnelmaa, hymyjä. Jopa niin paljon, että lisäkseni porukassa ainoana naisena mukana ollut Noora katsoi tarpeelliseksi tiedustella väleistämme. Porukka on tosiaan tiennyt ensimmäisestä kännisestä panostamme, mutta jälkimmäisten jäätyä vain meidän välisiksemme on osa jännityksestä tullut juuri siitä jännityksestä, että kauanko saamme pidettyä homman vain omana tietonamme. Huonona valehtelijana ja edes jokseenkin rehellisenä ihmisenä myönsin Nooralle, että väleihimme saattaa liittyä jotain mistä muut eivät ole tienneet. Ei tunteita, mutta jotain säpinää. "No te vilkuilette toisianne koko ajan" oli vähän sellaisella suloisella tavalla naiivin Nooran mielipide tilanteesta.

Vaikuttaa siltä, että vaikka olen tuntenut tuon seurueen vasta melkoisen vähän aikaa ovat he ottaneet minut hauskaksi osaksi sosiaalista kuviotaan. Koska porukassa naisia on vähän ja esimerkiksi tämä Jessen hoito on selvästi tottunut saamaan paljon huomiota olen suhtautunut melko varovaisesti porukkaan. En jaksa ottaa naisten vihoja niskoilleni jos astun jonkun sosiaalisessa kuviossa "ylempiarvoisen" varpaille. Mutta miehet ovat selvästi mutkattomampia eivätkä varatut naiset jaksa murjottaa toisten tekemisistä joten nautiskelin lauantai-illasta täysin siemauksin. Lopulta Jesse luovutti ja tuli lähelle, pyrki suutelemaan toisten nähden (minun hienoisista vastusteluistani huolimatta) ja tarpeeksi kärttämällä sai tahtonsa läpi. Nyt meistä on sitten todistusaineistoa kuvamuodossa yhteisön hakemistossa ja minä tiedän, että mustasukkaisuutta on luvassa. No, se ei toivottavasti kohdistu minuun ja tekemisiini vaan Jesse saa kärsiä toimiensa seuraukset keskenään nahoissaan.

Keskustelut netissä Jessen kanssa ovat saaneet yllättävän syvällisiäkin ulottuvuuksia. Ei taida olla pelkkää mielistelyä ja toosan hinaamista lausunto, että olen yllättävän älykäs naiseksi. Tai sitten se on kovempi pelimies kuin luulisikaan. Joka tapauksessa olemme puhuneet paljon ja se on kohteliaasti jopa muistanut mainita, että olen jotenkin erilainen kuin "perushoidot". No, niin tai näin haluan ajatella niin. Kun puhuttiin perjantain vilkuiluista ja nauratuksista ja kerroin näkemykseni yhteisen salaisuuden hauskuudesta Jesse vaikutti ehkä lievästi pettyneeltä. Toiseksi syyksi vilkuiluun tietysti mainitsin tilanteen tarkastuksen mahdollisen saannin varalta. Jesse kuittais ajatelleensa sanoa jotain kauniimpaa mutta, että noinhan se taitaa mennä. Tottakai kärtin sitä kauniimpaa lausuntoa ja Jesse imelästi totesi olevansa "ihan fiilareissa" hymystäni ja niistä katseista. No, kutittaahan hyvä flirtti aina vatsanpohjaa!

No, Jannen kanssahan oli ollut puhetta, että sunnuntaina yhdessä katsomaan koiranpentuja. Ihme kyllä krapulastani ja Jannen saamattomuudesta huolimatta löysin itseni autonratista Jannen tietyllä tavalla kodikkaasti räplätessä automankkaa ja vaihdellen musiikkia dj:n ammattitaidolla. Mulla oli ikävä sitä. Ja se, että se toi mulle SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAN (ainoana) tullessaan sekoitti mun pasmoja entisestään. Huoh. Oli paska olo. Kotiintullessa ahdisti ja suretti, heitin Jannen kotiinsa ja nukuin yksin. Pyörin sängyssä ja ahdistelin.

Äh. Ajatus pätkii. Jatkan joskus.

Murheita

Murhetta riittää kerrakseen. Olenko rikkonut joskus niin paljon peilejä, etten pääse tästä huonon onnen kirouksesta. Jatkuvasti yhden asian saatuani kuntoon, toinen osa-alueeni räjähtää. Koirat ovat jatkuvasti tuottaneet ongelmia. Tällä kertaa hankaluudet menevät niin pitkälle, että toisesta on luovuttava. Tunne on aivan järkyttävän voimakas, järki kuitenkin tietää mitä pitää tehdä. Sekä minä, että koira joutuisimme kärsimään niin paljon, jos antaisin sen eläimen jatkaa.

Viikko meni uneliaasti lipuen ohi. Juteltiin Jannen kanssa netitse päivittäin mutta emme sopimuksen mukaan tavanneet. Viikonloppuna sovittiin, että maanantaina voisin mennä heille. Minua jännitti ihan helvetisti etukäteen. Istuin autossa Jannen työpaikan edustalla maha krampissa ja ihmettelin, että mitä sanoisin. Janne tuntui jokseenkin yhtä jäykältä.
Menimme heille, katsoimme sarjoja, Janne puuhasi meille iltapalaksi patonkia ja katsoimme lisää sarjoja. Sängyssä oli taas ahdasta ja kuuma ja vaikka Janne nukkui alasti minä jätin päälleni topin ja alushousut. Heräilin pitkin yötä ja näin omituisia unia. Aamulla olo oli aikalailla yhtä outo. Emme olleet vaihtaneet yhtään suukkoa ja vain muutaman silityksen. Janne oli hieronut illalla jumittuneita harteitani mutta ne särkivät edelleen. Aamupalaksi sain sänkyyn jugurttia ja mysliä ja lojuimme siihen asti että letitin tukkani ja lähdin töihin. Lähtiessä Janne tuli vielä rutistamaan kunnolla ja antoi suukon suulle. Ilmassa oli jäähyväisten tuntua ja mun olo aikalailla kurja.

Ajaessani Finnoontietä taakse ilmestyi poliisiauto. Ehdin jo miettiä että ajoinko punaisia päin vai mitä hittoa. Armon herroilla oli sitten asianaan antaa mulle varoitus koska ajoin liian lumisella autolla. Vittujen kevät.

Iltasella jutusteltiin netitse Jannen kanssa ja se totesi mun olevan kauheen ihana tyyppi johon olis mahtavaa todella ihastua mutta että tunteet ei nyt vaan ole semmoiset. No eihän ne ole mullakaan mutta kyllähän tietynlainen pakkien saaminen aina kirpaisee. Janne kuitenkin tahtois aina toisinaan omien sanojensa mukaan tavata mua ja tutustua muhun ja sitä vierihoitoakin olis kiva harjoittaa jos vaan homma pysyy hanskassa ettei kummallekaan osapuolelle tule pahoja fiiliksiä. No, katsotaan. Sunnuntaina se tahtoisi kuitenkin lähteä taas matkaan katsomaan koiranpentuja ja ilmeisesti se edelleen haluais viedä mut koirineni tapaamaan veljeään koirineen. Erikoinen tilanne sinällään mutta mikäs siinä. Mun kurja olo helpottui keskustelun myötä ja alkuun tullut vitutus laantui puolessa tunnissa. Mä en rehellisesti voi sanoa ihastuneeni Janneen tässä kovinkaan paljoa, sen elintapoihin ja tekemisiin, ja vaikka se onkin pitkä, hoikka ja kauniskasvoinen sekä kivaa juttuseuraa ei homma ole ottanut sellaista tuulta alleen kuin sen näillä tapailuilla jo olisi pitänyt. Ja minulla on edelleen uudenvuodenlupaus pidettävänä.

Jessen kanssa keskustelu sivuaa seksiä, seksiä, seksiä ja seksiä. Koitan edelleen pehmitellä sitä ajatukselle, että panna voisi ihan selvinpäinkin ja mieluiten mahdollisimman pian... Eikä se nyt asiaa ole kiistänytkään, tokaisi se tuossa jokunen tovi sitten esimerkiksi, että ei jaksa liikkua kotoaan iltaisin yleensä mihinkään mutta jos jaksaisi niin olisi täällä höyläämässä mua yötäpäivää. Heh. Muistaa se lähes joka päivä mainita, että oon sen mielestä kiva (mitä tohonkin nyt sitten vastaisi?) ja toisinaan kehuu että oon sen mielestä kauniskasvoinen. Ihan sama. Kunhan sais sitä seksiä.

Läppärin akku vetelee viimeisiä henkäyksiä joten päätän blogaukseni tähän tältäerää. Huomenna on synttärit, saapa nähdä ketä paikalle tulee, Jesse mietti että muutaman vois tulla ottamaan, Janne soutaa ja huopaa asian kanssa ja mustasukkaisesta Karista en ole varma, se miettii asiaa mutta sitten taas ei ehkä uskalla tulla välttääkseen omia kurjia olojaan.