Viikon päivitykset

Tuntuipa tuo viimeviikkoisen blogauksen lukeminen KAUKAISELTA. Viime viikko kun meni niin järjettömällä vauhdilla ettei ehtinyt kirjoittamaan mitään. Tapahtumarikasta on ollut, melkein voi sanoa, että liiankin kanssa.
Seurasaari peruuntui koska Jannella piti olla keskiviikkona joku kokous. Typistettiin treffejä kuitenkin sen verran, että käytiin koiraimen kanssa kävelyllä ja Jannen piti käväistä välillä kokouksessa josta mä noukkisin sen autolla ja vietettäis sitten ilta yhdessä kokkailun ja muun olemisen merkeissä.
Sinällään lupaavasti alkanut ilta päättyi aika yllättäen kun Jannen ja sen kämppiksen oveen koputettiin, se avattiin omilla avaimilla ja samantien kajahti huuto POLIISI! Asuntoon astui kuutisen virkapukuista ja jokunen siviiliskoude huitoen asunnon kaaosta taskulampuillaan.

Mun mielessä ehti käydä vain ajatus "voi vittujen kevät" ennenkuin naispoliisi sulki mut Jannen makkariin ja Jannen sen ulkopuolelle. Haastattelu meni arvattavasti; kuka olen, mitä teen asunnossa, mistä tunnen asukkaat jne. Kerroin jokseenkin totuuden, tapailleeni Jannea jokusen kerran uudenvuoden jälkeen ja olevani asunnossa käymässä toista kertaa (jätin mainitsematta, että tunnen puolittain asunnon asukkaat aikaisemmaltakin kuin tämän vuoden osuudelta, se oli joka tapauksessa merkityksetöntä koska en ollut ollut Jannen kämppiksenkään kanssa tekemisissä pariin vuoteen millään tavalla). Kuvio oli mennyt ilmeisesti niin, että Jannen kämppis oli ottanut yhteen jokseenkin sekakäyttöön taipuvaisen naikkosensa kanssa, naikkonen oli vetänyt herneet nenäänsä ja lähtenyt hortoilemaan pihalle. Soittoihin se ei vastannut ja oltuaan hukassa aikaa x - missä lie riekkunut - oli virkavalta korjannut sekavan tapauksen hoteisiinsa, toimittanut Jorviin selviämään ja päätellyt, että kotietsinnälle voisi olla tarvetta. Käytyään läpi mun kamat naispoliisi toimitti mut asunnon olohuoneen sohvalle istumaan. Kyllähän mä tottakai tiesin mitä aineita ja jokseenkin myös kuinka paljon asunnosta tulisi löytymään ja murehdin lähinnä omaa kohtaloani, saisinko syytteen jos Janne osoittautuisi niin mulkvistiksi että koittaisi syytää edes puolet kuoseistaan mun niskoille. Semminkin kun olin itse täysin selvinpäin, asunnon muut asukkaat taas eivät.

Kun asuntoa oli pengottu poliisien mielestä riittämiin toimitettiin kaikki asunnossa olleet maijalla Kiloon ja putkaan yöksi. Iltasella ei tutkijoita ollut enää paikalla ja ilmeisesti siihen ei luotettu, että olisimme enää aamusta tavoitettavissa haastatteluja varten. Minä sain osakseni jokseenkin säåälivää kohtelua sillä jopa virkavalta tuntui lähestulkoon samantien sisäistävän, että olen paikalla täysin sivullisena. Totesipa toinen siviilipukuinen skoude jo asunnolla, että "yllätyksiäkin tulee, tämä on selvinpäin" käydessään läpi mun taskuja ennenkuin puin takin päälle. Ihme kyllä onnistuin nukkumaan lähes koko yön, levotonta ja huonoa unta mutta kuitenkin. Omassa kopissa yksin istuessa kun ajatukset kyllä yrittivät lähteä laukkaamaan aika vauhtia. Pohdin läpi strategiani tulevia kuulusteluja varten mutta päätin puhua niin pitkälle totta kuin suinkin mahdollista ja sen teinkin. Aamusta haastateltavaksi päästyäni kerroin tienneeni Jannen käyttävän, määriin tai laatuihin en ottanut kantaa ja puolitotuisesti sanoin etten ole itse käyttänyt tämän vuoden puolella mitään laitonta (lausunnossani lukee, etten ole koskaan käyttänyt ja yrittäessäni oikaista tätä käsitystä kuulustelija totesi ettei sillä ole merkitystä koska ei liity tapaukseen).

Töistä myöhästyin torstaipäivänä kaksi tuntia jonka selitin hätävalheena autovarkaudella... Teinit olivat tarinani mukaan vieneet autoni ja jouduin hakemaan sen hinattuna pois. Ilmeisesti tarinani oli niin uskomaton, että työkaverit vielä ostivat sen ja minulta vain vähennettiin kaksi tekemääni ylityötuntia. Olin tyytyväinen. Minua ei syytetä mistään ja ilmeisesti en joudu enää aiheen tiimoilta poliisilaitoksellekaan. Puuh. Koiraparkani joutui kuitenkin olemaan n. 15 tuntia Jannen asunnon kylppärissä ruuatta silläaikaa kun me istuimme omissa somissa betonikopeissamme.

Viikon oltua noinkin vauhdikas ja oloni jokseenkin epämääräinen tuntui reissu landelle selvinpäin ihan virkistävältä ajatukselta. Istahdimme Jannen kanssa autoon ja huristimme sen porukoiden mökille siis. Saunominen, syöminen ja yhdentekevä jutustelu oli ihan mukavaa, vaan illalla kun odotin toki saavani seksiä teki Janne tenän. Varovainen lähentelyni sai aikaan unisen mutinan "Mä taidan olla aika väsynyt..." Pienesti loukkaantuneena käänsin selkäni ja koin neurooseja mm. siitä olenko ruma, pahanhajuinen, epähaluttava vaiko Janne frigidi nyt kun keskiviikkoisen episodin jäljiltä se on päättänyt olla jokseenkin selvinpäin tovin jos toisenkin (positiivista sinällään). Aamulla havaitsin Jesseltä tulleen puoli viiden aikaan tekstiviestin jossa tiedusteltiin sijaintiani. Vastasin vain, että "Mökillä".

Lauantaina tissuttelimme hiukan viiniä meillä ja möläytin Jannelle murheeni pienessä maistissa. Se tuntui jollain tasolla myötätuntoiselta ja kertoi myös ettei koe olevansa massiivisesti ihastunut minuun, mutta kuitenkin viihtyvän seurassani. Sinällään epäilykseni olivat oikeassa sillä se myönsi myös olevansa melkoisen hukassa tunteistaan ja fyysisestikin jokseenkin epävarma nyt kun olisi aika detoxata elimistöä ilmeisen pitkältä kuosiputkelta pois.
"Voitaisko katella viikon, parin päästä?" se kysyi ja minä totesin, että ei sitten nähdä viikkoon. Kiirettä pitelee jne, joten parempi näin. Kuitenkin se jumahti meille vielä sunnuntaiksi ja maanantaina kun köhmystin töistä kotiin se tervehdi iloisesti meidän olohuoneen sohvalta. Näin ollen nukuimme neljä yötä vierekkäin, olimme lähekkäin, suukottelimme ja se piti mua kainalossa. Mutta seksiä ei ollut.
Jesse ehti lauantai-illankin aikana kuumottelemaan mua sen verran, että kun kerroin hipin olevan meillä se laukaisi "Heitä nyt vittuun se hippi sieltä". Kaipa se olisi ollut persettä vailla.

Tämä viikko on mennyt ihmetellessä tilannetta. Jannen kauniit kasvot, pehmeät huulet ja mainio keho saavat mut edelleen haluamaan sitä mutta sen haluttomuus on tehnyt mut täysin epävarmaksi siitä mitä se tahtoo. Lauantaina se vakuutti ettei kysymys ole impotenssista (en ole uskaltautunut kokeilemaan) eikä siitä ettenkö olisi kaunis tai haluttava vaan sen omasta epävarmuudesta. Jesse puolestaan ei ole sitten lopulta lämmennyt mun vihjailuille seksistä viikolla, ihan selvinpäin. Vaikka sekin eilen ehti mainitsemaan tuskailuilleni, etten ole ruma tai epähaluttava ja että peppuun tuleminen kiinnostelisi.

No. Mietintää, mietintää. Ensi viikonloppukin hurahtaa sitten sukulaismerkeissä kun mun isällä on kuuskymppiset. Eli ensi keskiviikkoon asti elänen ilman Jannea tai Jesseä (jotka aion molemmat kyllä kutsua keskiviikkokaljalle mun 27-vuotisen elämän kunniaksi) ja mietin sitten uudemman kerran. Ensi viikon viikonloppuna sitten ehkä bailua ja bilettä vaihteeksi?