Vauhtia riitti viikonloppuna. Koska Janne väänsi kuuluisat oharinsa ja jätti saapumatta juhliin vedin aikamoiset änkyrät ja kirosin sen typerää käytöstä useammalle kaverilleni. Sunnuntaina oli Olo. Perjantain ja sunnuntain välillä olin nukkunut yhteensä maksimissaan kahdeksan tuntia ja niistäkin puolet kaverin asunnon lattialla vailla peittoa tai tyynyä, kylmissäni ja lihakset lattian kovuudesta johtuen aivan sörsselinä. Aivosoluja ei taida olla jäljellä enää yhtäkään. Olin jo päättänyt, etten anna Jannelle enää yhtään armoa mutta päätin kuitenkin antaa sille viimeisen mahiksen. Jos se tulisi meille voitaisiin tavata. Ja tulihan se (joskin mun pienellä logistisella avustuksella, kävin katsomassa veljenlasta ja noukin sen samalla kyytiin).

Ilta meni telkkarin ääressä ja jaksoi se sentään välillä huomioida noiden koirien lisäksi muakin. Aika adhd-sählä se kyllä halutessaan osaa olla. Nukkumaanmeno venyi ja venyi koska mun ajatukset sen alastoman kehon vieressä ei todellakaan pysyneet kasassa. Höpötin ummet ja lammet ja jännitin ja sen pieni pyöreä tatuointi selässä sai mun kädet kananlihalle. Lopulta Janne tajusi vinkin, sammutti valot ja jaksoi vähän huomioida muakin. Aika ujoa se koskettelu aluksi oli mutta lopulta se kai kyllästyi mun hermoiluun, nappasi kädestä kiinni ja asetti sen nivusiinsa. Loppu oli historiaa, mä kävin totaalisen kierroksilla krapulasta, väsymyksestä ja sen tuoksusta ja pehmeistä huulista. Lopulta en uskaltanut tulla kun epäilin, että huutaisin niin lujaa että Aurora viereisessä huoneessa heräisi. Janne sen sijaan tuli ja makasi raatona mun päällä ties kuinka kauan. Vaikka tuota sessiota nyt ei varsinaisesti kovin monimutkaiseksi vielä kyennyt sanomaan herätti se mussa järjetöntä halua kokeilla lisää, tunnustella sen rintakarvoja, takapuolta, mitä vain. Kuunnella sen kehräävää ääntä ja hihitellä kaikelle. Se on aika suloinen. Unet kyllä jäivät taas ihan olemattomiksi. Vieläkään sen vieressä ei osaa nukkua.
Niinkin suloinen Janne on, että hypättyään autoon eilen illalla se kysyi haluaisinko lähteä sen kanssa mökille viikonloppuna. Ottaa koiran mukaan jne. Jos vaan käsitin oikein sen vanhemmatkin olis siellä mökillä????? Ja vaikka mua ei oliskaan tarkoitus esitellä uutena tyttöystävänä asia arveluttaa mua hieman. Kahdestaan se olisikin varmasti hauskaa.. Pieni rauhoittuminen maaseudulla tekis varmasti ihan hyvää tähän bailuputkeen. Tänään aamulla kuitenkin sovittiin että mennään keskiviikkona yhdessä Seurasaareen kävelylle ja se vielä muistutti mua mökkeilystä ja pyysi miettimään asiaa. Ristiriidat ohareiden ja näiden lausuntojen välillä on massiiviset. Mitä helvettiä se oikein tahtoo? Pitänee kuulostella asiaa keskiviikkona enemmän.

Jesserintamalta on myös uutisia. Se keskustelee mun kanssa, oikeastaan koko ajan kun istun koneella. Käsittämätöntä. Se on ehtinyt kehumaan mua jo harvinaisen älykkääksi ja kiitellyt miten mukava mun kanssa on jutella kun olen messissä ja tajuan asioita. Jaa-a. Aurora on vahvasti sitä mieltä, että sillä on jotain nyt mua kohtaan. Epäilen kuitenkin vielä. Mutta seurailen tätäkin tilannetta. En itsekään kiellä etteikö Jessen kanssa olisi välillä jopa omituisen helppoa ja mukavaa jutustella kaikesta, se on ihan fiksu kundi ja meidän huumorintajut tuntuu kohtaavan.